Sukujuhlissa oli koolla VAIN 50 suvun edustajaa ja 5 koiraa. Tarkennan edellistä blogiani sen verran, että 100-vuotisjuhlan kohde on jo pitkään ollut poissa keskuudestamme, mutta juhlimiseen oli todella aihetta. Oli mahtavaa nähdä, miten jälkeläisjoukko temmelsi isän ja äidin aikoinaan hankkiman ja viljelemän kesäpaikan pihalla. Kesäyö oli kirkas ja lämmin, eivätkä pienimmätkään malttaneet mennä nukkumaan ennen pikkutunteja. Juhlan kruunasi vielä vastapäisellä rannalla olevan lomakylän järjestämä ilotulitus, siellä vietettiin omia juhlia ja SM-ilotulitusfirma oli tilattu juhlistamaan tilaisuutta. Meille ilotulitus näkyi varmaan parhaiten, tyynen kapean lahdenselän yli se oli upea, varsinkin kun saimme nähdä sen kahdenkertaisena järven pinnasta heijastuen.
Koirajuhlijat pitivät myös hauskaa, lähinnä Fina ja afgaanipoika Elvis. Fina kohtasi kerrankin sellaisen kirmaltajan, että ei pysynyt perässä lainkaan, joutui jopa ottamaan huilaustaukoja pihapöydän alla. Toinen afgaani Voitto on jo vanha ja jäykkä, mutta sitä vanhempi Dixie kyllä piti vauhtia yllä. Dixie tosin näyttää jo kovin iäkkäältä, kuono on harmaa ja selkäranka törröttää terävänä. Sari on ristinyt sen pyhäksi lehmäksi, kun törröttävien luiden alla kuitenkin pömpöttää pullea vatsa. Eliaksen mielestä se on turvotusta, voisi olla jotain vakavaakin, mutta Dixietä ei näytä vaivaavan mikään, on iloinen ja reipas. Täytyypä tilata eläinlääkärin tutkimus.
Oikein hyvää juhannusta teille kaikille, jotka vierailette sivuillani. Nauttikaa kesäjuhlasta iloisesti ja järkevästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti