Kesäsää antoi jo lupauksen ja helli meitä vajaan viikon auringolla ja tyvenellä. Puolenyön maissa aurinko helotti vielä vaarojen ja yllä kielsi menemästä nukkumaan, vaikka sisäinen kello vihjaisi toista. Yritin taas kerran kuvata maisemia, mutta kamera ei koskaan pysty toistamaan auringonlaskun kauneutta. Iso järven selkä on ollut kuin peili, mutta tuuleton sää on antanut hyttysille mahdollisuuden mellastaa pihamaalla. Eevillä on ollut kovasti hommia, se on väsymättä istunut pihalla napsimassa hyttysiä. Maanantaina käydessämme Rovaniemellä jouduimme jo puolessa matkassa puhdistamaan auton tuulilasin. Auto oli ruskeana hyönteiskuorrutuksesta, moista en ole koskaan ennen nähnyt. Kun torstaina osallistuimme Kemijärven urheilijoiden kuntorasteille, pieniä ötököitä pörräsi mustanaan ympärillä. Ne olivatkin mäkäröitä, salakavalia hyökkääjiä, joiden pistos ei tunnu, mutta purema kutiaa makeasti myöhemmin. Pitkähihaiset ja –lahkeiset vaatteet kuitenkin suojasivat kohtuullisesti ja seuraavana päivänä löytyi kropasta vain muutamia kutiavia näppylöitä.
Poroemo vasan kanssa on ottanut tavaksi kuljeksia tontin viereisellä tiellä. Se on rohkea ja utelias eikä säntää pakolaukkaan, vaikka Eevi ja Fina uteliaasti haukahdellen tulevat katsomaan. Fina uskaltautuu melko lähelle poroa, mutta kun se painaa päänsä alas ja ottaa askeleen, Finan saa käpälät alleen ja tulee turvaan mökin kuistille. Se on kuitenkin osoittanut olevansa ”porovarma”, ajovietti ei herää, vaikka eläin pinkaisee juoksuun. Vieläkin muistelen kauhulla niitä pitkiä tunteja, kun sydän syrjällä odottelimme Cessiä tai Cindyä palaavaksi kotiin porojahdista jängällä. Kerran Cindy jopa hyppäsi avonaisesta auton ikkunasta tielle ja säntäsi porojen perään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti