sunnuntaina, joulukuuta 14, 2008

Ikuinen pentu

Fina on ikänsä perusteella jo aikuinen koira, jonka pitäisi jopa lähiviikkoina mennä sulholaan. Käytös ja ikä eivät vain näytä olevan hyvin synkronoituja, pentumaiset otteet kun ovat edelleen vallalla. Kulunut viikko on ollut erityisen toimelias ja hetkittäin hermojani raastava.

Aloitetaan vaikkapa olohuoneen matosta, jonka vihdoin raaskin viedä pesulaan SOL:in 15 %:n alennuksen houkuttelemana. Silti pesu maksoi maltaita, 85 euroa ja mukana tuli huomautus, ettei kaikkia tahroja (Finan aikaansaamia!) ollut saatu pois. Optimistina levitin valkoisen villanukkamaton taas olohuoneeseen ja suunnittelin jopa suojasprayn hankkimista. En ehtinyt kuin suunnitella, sillä Fina ehti kantaa multakasasta kiven, jota se pyöritteli pitkin mattoa läikittäen sen harmaan kirjavaksi.

Milloinka opin, ettei ostoksia saa jättää eteisen pöydälle? Alkuviikosta Eevi herätti minut kolme kertaa vaatien päästä ulos. Sillä oli melkoinen ripuli ja ihmetelin kovasti, mikä sen mahtoi aiheuttaa. Aamun valjetessa syy selvisi, sillä olohuoneen lattialta löytyi auki revitty Xylitol-purkkapussi. Säikähdin kovasti, sillä Xylitol on vaarallista koiran elimistön sokeritasapainolle. Punnitsin pussin ja rauhoitun, kun painosta ei ollut kovin suurta määrää hävinnyt. Ei epäilystäkään siitä, kun pussin oli repinyt, mutta Eevi liittynyt mukaan maistiaisten toivossa. Eevi reagoi herkästi vatsallaan kaikkeen uuteen ja outoon, mutta Finan vatsalaukku tuntuu olevan rautaa. Se on kestänyt mm. Rimadyl-purkillisen ja yliannostuksen Synuloxia ilman minkäälaisia oireilua.

Toisella ostoskäynnillä olin ostanut koirille joululahjaksi herkkukorit, sellaiset puruluumateriaalista tehdyt, joiden sisällä on erilaisia nameja. Laskin kassin käsistäni eteisen pöydälle ja kävin vaihtamassa vaatteet. Finalle riitti muutama minuutti repiä toinen pakkaus auki ja syödä suurin osa sisällöstä. Saa syyttää itseään kun aattona pukki antaa sille pienemmän paketin kuin Eeville.

Tänään se ehti kaataa namipurkin, ja meillä oli valtaisa kilpailu, kumpi ehtii ensin, minä korjaamaan namit lattialta vai Fina syömään ne. Minä melkein voitin.

Kenkien piilottaminen on sen päivittäinen askare. Joskus yhdestä huoneesta löytyy neljä saman jalan kenkää tai eri paria olevat molempien jalkojen kengät. En aina jaksa edes etsiä paria, vaan kävelen toisessa jalassa Crocs ja toisessa Merrell, kunnes jompikumpi pari osuu eteeni.

Tammisaaren veli, Noi kävi tänään vierailulla. Se on erinomaisen komea ja hyväkäytöksinen uros, rotunsa mallikelpoinen edustaja. Eevi äiti ja Fina- sisar eivät olleet kovin vieraanvaraisia, vaikka Noi kovasti yritti seurustella. Se ehdotti leikkiä molemmille, mutta sai vain naiselliset rähähdykset kuonolleen. Jos koirat olisivat saaneet olla yhdessä hieman pitemmän ajan, yhteisymmärrys olisi varmasti löytynyt. Parasta palautetta kasvatustyöstä saa, kun näkee että kasvatit voivat hyvin ja tuottavat koirailoa omistajilleen.

Tätä kirjoittaessani eteisestä kuului epämääräistä rapinaa ja rousketta. Kysyin ääneen: "Mitä Fina tekee?" Eevi tuli oitis viereeni, laittoi kuonon polvelleni ja huiskutti häntää. Se kertoi, ettei Fina touhua mitään luvatonta. Olisi pitänyt uskoa sitä, sillä tarkistuskäynnillä näin Finan rouskuttavan kerrankin jotain sallittua, puruluuta.

Ei kommentteja: