Ohje ”Älä hukkaa pelivälinettä” sopii kaikkiin pallopeleihin, mutta erinomaisen hyvin myös agilityradalle. Tänään Hiiden Haukkujen kisaradalla unohdin tuon ohjeen, ja niin pelivälineeni eteni omatoimisesti ja sujahti lähimpään putken suuhun. Hylkäys siitä tietenkin tuli, ja oli harmin paikka että siihen asti virheetön suoritus nollaantui. Sen verran adrenaliinia taisi kertyä kehooni, että seuraavalla radalla olin erityisen tarkka ja jämäkkä ja pidin pelivälineen tarkasti hallussa. Maaliesteen ylitettyämme saatoimme tuulettaa hienoa 0-rataa. Silti vieläkin harmittaa tuo sokkarin (koiran ohi juokseminen ja ohjaaminen perässä) epäonnistuminen eli Finan katoaminen näköpiiristä ja väärän esteen suoritus. Siinä menetimme mahdollisuuden saada tuplanolla, joka meiltä vielä puuttuu vaadittavista SM-kisojen osallistumiskriteereistä.
Fina on jo valittu AST:in SM medi-joukkueeseen, mutta samalla kisamatkalla se voisi osallistua myös yksilökilpailuihin. Itse olen tuolloin 17.-19.6. Coloradossa, mutta Finalla on jo varaohjaaja Shanti. Hän on taitava kisaaja, ja uskon että hän yltää Finan kanssa parhaisiin suorituksiin. Shanti on jo harjoitellut muutaman kerran Finan ohjaamista ja hyvältä näyttää. Kun viime viikolla tapasimme taas kentällä, Fina tervehti Shantia ylitsevuotavalla staffityylillä ja Shanti vuorostaan ihmetteli Finan tuttavallisuutta. Sellainen staffi on. Luottaa ihmiseen, on jokaisen kaveri ja lähtee innolla mukaan kaikkeen uuteen.
Olen aloittanut treenaamaan myös Ginan kanssa, kun Riston perheen elämä näyttää pyörivän poikien palloiluharrastuksen ympärillä. Kun jokainen poika pelaa eri joukkueessa, treenaa 6 päivänä viikossa ja pelaa viikonloppuisin turnauksia, on ymmärrettävää ettei Ginan treenaamiselle tahdo löytyä aikaa. Gina oli ensimmäisissä treeneissä melko ymmällä ja stressaantunut, mutta toisella kerralla se rentoutui jo iloitsemaan koirakavereista ja esteiden suorittamisesta. Itse hämmästelin taas, miten alkeiden opettelu on tarkkaa ja vaativaa ja tajusin samalla miten suuri työ on tehty Finan taitojen eteen.
Eevi pääsee kentän reunalle haistelemaan ilmapiiriä ja lenkille muiden koirien kanssa. Jos kentällä ei ole muita, saatan antaa sen suorittaa muutamia esteitä, lähinnä putkia, pujottelua ja matalia hyppyjä. Eivät vanhat taidot minnekään katoa, ja Eevin silmiin syttyy iloinen pilke radalla kirmaillessaan. Välillä se ihan kimittää onnellisena ja napsii kiitospalat niin että saa varoa sormenpäitään. Tänään se pääsi Eliaksen kanssa juoksemaan metsälenkille ja osoitti taas erinomaisen kuntonsa jaksaessaan juosta täysillä viitisen kilometriä.
Muuten uusi agilitytähti on syttynyt. Heka nousi kolmosluokkaan tänä viikonloppuna. Taisipa olla nopeusennätys meidän staffiperheessämme, sillä Hekan ensimmäinen startti oli vajaa vuosi sitten. Äiti-Fina ja kasvattaja onnittelevat komeettaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti