tiistaina, lokakuuta 04, 2011

Ylä- ja alamäkeä

Pihapiirin ruskaa

Kyllä minä niin mieleni pahoitin à la Tuomas Kyrö runsas viikko sitten Hau:n kisoissa. Nyt naurattaakin moinen mielenpahoitus, mutta agility rassaa välillä sekä fyysisesti että henkisesti.  Kun tietää ohjanneensa koiraansa tökerösti ja joutunut hylätyksi kisaradalla, ei tunnu hyvältä ihan maaliviivan tuntumassa  saada puolitutun besserwisserin kommentteja ohjaustekniikasta. Kotiin ajellessani mietin, että olisiko tässä jo paikka tajuta, että agility on tarkoitettu nopeakinttuisille ja nopeaälyisille nuorille ihmisille, joiden koira on opetettu tulkitsemaan oikein jokaista ohjausliikettä radalla. No, yön yli nukuttuani lueskelin jo kisa-aikatauluja ja mietin missä kisattaisiin seuraavaksi.

Balsamia haavoille saatiinkin jo seuraavana viikonloppuna, kun saavutimme kaksi 0-rataa, tosin eri kisoissa joten tuplasta ei ollut kyse. Kun vielä jälkimmäisen kisan jälkeen tuomari tuli onnittelemaan hyvästä suorituksestsa ja kehumaan erityisesti Finan kontakteja, mieliala hyppäsi huimiin korkeuksiin. Näin siis agility koukuttaa.  Ei koskaan voi olla varma, että nyt osaa ja onnistu, Lisäksi taustalla on ainainen usko siihen suureen voittoon.

Talossa on kovin hiljaista nyt, kun Gina palasi viikon vierailun jälkeen Laaksolahden kotiin. Koirien ulkoilutukset tuntuvat löysäilyltä, Eevi ja Fina juoksevat vierellä ja hakevat kuin muodon vuoksi jonkun kepin revittäväksi. Olimme luvanneet helpottaa Riston perheen arkea, kun isäntä oli viikon matkoilla ja emännällä oli kiireinen työviikko. Vaikka pojat mielellään hoitavat ja ulkoiluttavat Ginaa, ei heille voi täysin luovuttaa vastuuta  siitä. Lisäksi kaikilla pojilla on viikko täynnä urheiluohjelmaa, viidet harjoitukset ja viikonloppuna usein turnauksia.

Tänä aamuna sain viestin Sarilta, että Ginan juoksu on vihdoin  alkanut. Kylläpä neito edelleen pitää meitä jännityksessä . Olen  lupautunut hoitamaan astutuksen, mutta nyt jännitämme milloin h-hetki olisi käsillä. Lähdemme nimittäin vajaan kahden viikon kuluttua Tansaniaan, ja kiiman pitäisi kehittyä huippuunsa ennen sitä. Toisaalta jos Gina seuraa emonsa jälkiä, astutuspäivä olisi juuri ennen matkaa. Jos se siirtyy, uskon kuitenkin että apuvoimia on värvättävissä.

Ei kommentteja: