Gina-neiti sai kasvattajaan vipinää eilen, perjantaina. Vielä juoksun alkaessa olin huolestunut, ehtisinkö astuttaa sen lauantaina ennen matkoille lähtöä. Gina oli tuotu jo Tammitielle odottelemaan ja torstaina Elias otti siitä verinäytteen progesteronimääritystä varten. Meneillään oli laskujemme mukaan kiiman 10. päivä eli sovelias hetki katsoa, miten progesteronitaso on noussut. Kun sähköpostiin tuli perjantaina puolen päivän aikaan laboratorion tulos, menivät aikataulut uusiksi. Ginan progesteroni oli 14,5 ja suositeltu astutusaika olisi jo, kun arvo on 5 – 10. Soitin saman tien Heidi Dahlbomille, joka on maamme ainoa ns. koiragynekologi. Hän oli matkalla mökille, mutta ehti neuvoa miten pitäisi toimia. Nyt olisi vielä hyvä aika yrittää astutusta, mutta huomiseen eli lauantaihin sitä ei voisi enää siirtää. Jos astutus ei luonnollisella tavalla onnistuisi, pitäisi mennä hänen klinikalleen Mäntsälään keinosiemennykseen. Soitin seuraavaksi sinne varaamaan alustavan ajan ja sitten pakkasin autoon Finan, hieman varusteita ja eväitä ja lähdin ajamaan kohti Thean taloa Sipoon Nikkilässä.
Kun Andy päästettiin Ginan luo, vastaanotto ei ollut lainkaan suopea. Gina rähähti, juoksi karkuun tai istahti maahan. Andy oli hämillään, katseli Theaa kuin kysyen, mitä mä teen väärin kun tyttö ei tykkää. Ei auttanut Ginan lepyttely, ei houkuttelu eikä maanittelu. Se ei kerta kaikkiaan ollut kiinnostunut Andyn lähentelystä. Toisaalta Andy yritti liehitellä morsiota lakkaamatta, mikä oli merkkinä kiiman oikea-aikaisuudesta. Totesimme normaalin astutuksen olevan epätodennäköisen, ja ilmoitin Mäntsälään tulostamme. Takaluukun häkkiin pakattiin haluton morsio, sen viereen pääsi kiihkeä sulhanen ja etupenkeille kiipesivät epäonnistuneet astutusavustajat.
Mäntsälässä hommat sujuivat kokeneen ammattilaisen hoidossa nopsasti. Andyn sperma oli näytteen mukaan vahvaa ja Ginan paikat näyttivät terveiltä. Kateetterilla syötettiin koko annos suoraan sen kohtuun ja hyvän odotusonnen toivotuksin lähdimme takaisin kohti Sipoota. Kun illan hämärtyessä ajelin kohti Espoota, takakontin häkissä nukkui väsynyt morsio. Ajuri söi pastilleja ja pinnisteli hereillä, ettei astutusmatka päätyisi ojaan.
 |
| Andy katsoo haikeana kotiin palaavan morsion perään. |
Gina jäi omaan kotiinsa ja pyysin Riston perhettä huolehtimaan sen voinnista erityisen hyvin. Kun huomenaamulla koneemme nousee ilmaan ja suuntaa kohti Tansaniaa, unohdan hetkeksi koira-asiat ja keskityn safarin anteihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti