Vaikka vaikeaa on, yritän sopeutua ajatukseen, että pentuja ei synny joulukuussa. Vein Ginan ultrattavaksi tiistaina, ja pahat aavistukset saivat vahvistuksen. Vaikka kuinka etsittiin, kohdusta ei löytynyt yhtäkään pallukkaa. Osasin jo hieman varautua pettymykseen, sillä paria päivää aikaisemmin Elias tutki Ginan palpoimalla mahaa, eikä löytänyt minkäänlaista viitettä kohdun suurentumisesta. Aiemmin oli näyttänyt jo lupaavalta, kun Ginan nisät olivat selvästi suurentuneet ja ruokahalu kasvanut. Ne merkit kuuluvat myös valeraskauteen, joten ei pidä tuudittautua väärään luuloon, ennenkuin selkeitä todisteita kohdun suurentumisesta on havaittavissa.
Tänään keskustelin Ginasta eläinlääkäri/gynekologi Merja Dahlbomin kanssa, ja hän arveli kuitenkin astutusajankohdan olleen liian myöhäisen. Juoksu on saattanut alkaa meiltä ihmisiltä huomaamatta jo joitakin päiviä ennen vuodon huomaamista, ja siten laskimme väärin astutusajankohdan. Toisaalta Ginan juoksu saattoi olla epätäydellinen, ja sen torjuva suhtautuminen urokseen vahvistaa epäilystä väärästä ajankohdasta. Nyt katsomme eteenpäin ja suunnittelemme astuttamista kevään juoksusta, jota odotetaan helmi-huhtikuussa. Silloin otetaan ensimmäin hormooninäyte jo heti juoksun alussa, jotta voidaan seurata tilanteen kehittymistä.
Elämä siis jatkuu koiraharrastusten parissa entiseen malliin ja nyt yritän keskittyä Finan kanssa treenaamiseen ja kisaamiseen. Tansanian matkan jälkeen kisat menivät aivan penkin alle ja olin taas heittämässä hanskoja tiskiin. Toissa viikolla tarjosin Finaa Niinu Linnan ohjattavaksi ja hän otti haasteen innolla vastaan. Vaikka yhteisiä treenejä ei ollut ollenkaan, Fina toimi kerrassaan upeasti Niinun ohjauksessa. Yleisö ehti jo hurrata puhtaasta radasta ja voitosta, kun viimeisellä hyppyesteellä Finan takatassut hipaisivat rimaa pudottaen sen. Videosta katsottuna Finan askelmerkit pettivät , ei mitään muuta syytä löytynyt yllättävälle virheelle. Viime lauantaina Liedon kisoissa ilmassa oli taas positiivisia ajatuksia, sillä saavutimme hienon 0-tuloksen. Nyt voisin myös jatkaa Ginan treenaamista, kun vauvalomaa ei olekaan tiedossa.
Tänään iltapäivällä menemme Sporttikoirahallille Niinun treeneihin, huomen aamulla klo 7 Annen kanssa samaan paikkaan omatoimitreeneihin ja lauantaina Lohjalle kisoihin. Agility addiktoi, mutta se on vaaratonta, hauskaa ja terveellistä huumetta.
Nämä tansanialaiset koirat eivät tiedä mitään agilityn huumasta. Omistajia järkyttäisi myös rahasumma, jonka käytämme harjoitteluun ja kisaamiseen. Entäpä koiranruoka- ja tarvikehyllyt marketeissa? Nämä koirat eivät syö valikoituja koiranruokia, vaan syövät mitä löytävät tai saavat ihmisten jäljiltä ruanrippeitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti