Juhlaviikot

Joulukuun juhlaviikot ovat meneillään ja syntymäpäiviä on juhlittu niin perheen kesken kuin koko Suomen kansan parissa. Itsenäisyyspäivän vietto on meillä kovin hillitty juhla. Kaduilla ei näy riemuitsevia kansanjoukkoja eikä karnevaalitunnelmaa kuten esimerkiksi Norjassa vastaavassa juhlassa. Siellä ihmiset pukeutuvat kansallispukuihin ja kerääntyvät ulos juhlimaan sankoin joukoin.  Eilen illalla koirien kanssa kävelyllä ollessani saatoin vain todeta, että kynttilät ikkunoilla ja television sininen hohde kertoivat juhlakansan istuvan kotona ja tuijottava ruudusta valittujen juhlijoiden marssia presidentin kättelyyn.

Hotelli sijaitsi Vladimirskijin aukiolla

Eremitaasi

Tsaarin valtaistuinta ihmettelemässä

Juniorin ja omaa syntymäpäivää vietimme perheen kesken Pietarissa. Matka alkoi jännittävissä merkeissä, sillä klo 7 jälkeen Jukka soitti Salosta ja kertoi junamatkan keskeytyneen radalle pudonneiden kiskojen vuoksi. Allegro lähtisi Helsingistä klo 9 ja kun perhe matkasi ryhmäviisumilla, ei Jukan perhe pystyisi enää tulemaan myöhäisemmällä junavuorolla. Käskin hänen ottaa taksin ja ajaa suoraan Tikkurilan asemalle. Taksiasemalla oli ollut melkein käsirysy, kun muilla matkustajilla oli myös kiire jatkaa matkaan. Kurkottelimme jännittyneinä Allegron ikkunoista Tikkurilan asemalla ja huoahdimme helpotuksesta, kun näimme Jukan perheineen kipuamassa junaa. Pietari ei hellinyt meitä sään puolesta, sillä rämmimme räntäsateessa pitkin Nevski Prospektia kohti nähtävyyksiä. Onneksi ravintoloissa oli lämmin tunnelma, herkullista ruokaa, paikallisia esiintyjiä ja myös oman perheen esityksiä. Saimme vain aavistuksen siitä, miten kaunista kaupungissa olisi kesällä. Kun matka kestää vain 3,5 tuntia ja Allegron kyydissä on mukava matkustaa, taidamme suunnitella pian uutta kesäistä retkeä  itänaapuriin.

Eevi ja Fina pääsivät matkan ajaksi Sirkan ja Markun vierihoitoon. Heti auton oven auettua ne ryntäsivät ”hoitolan” ovelle ja tervehtivät isäntäväkeä omaan persoonalliseen tapaansa. Eevi tosin on ikääntyessään tullut minusta riippuvaiseksi ja yritti lähteä mukaani takaisin kotiin. Ensimmäisenä päivänä se oli laittanut stopin päälle heti aamukävelyn alussa ja voisin kuvitella, että se halusi odottaa minun paluutani.  Ikävä lientyi kuulemma pian ja seuraavana päivänä lenkkeiltiin jo oikein reippaasti.

Gina oli viety hoitoon ystäväperheen luo, missä 12-vuotias tytär otti vastuun huolenpidosta. He olivat nukkuneet yhdessä, leikkineet, opetelleet temppuja ja ulkoilleet. Tytär oli toivonut, ettei Risto jaksaisi hakea Ginaa kotiin heti kotiinpaluuiltana, jotta hän olisi saanut nukkua sen kanssa vielä yhden yön. Vanhemmat kehuivat jalostustyöni edistymistä nimenomaan staffin luonteen suhteen. He muistavat vielä Riston ja Sarin edesmenneen Dixien, Ginan isoisoäidin, joka oli kiltti mutta supervilkas staffi.