Terapiakoira

Meillä on niin hiljaista, että välillä täytyy tarkistaa, onko Fina kotosalla. Se makailee sohvalla tai pedissään enimmäkseen ja tuntuu kuin se ei osaisi edes leikkiä eikä haukkua ohikulkijoita ilman Eevin opastusta. Fina kaipailee aivan selvästi Eeviä, joka lähti perjantaina Turkuun Pyryn terapiakoiraksi. Itse arvelin että Eevi saattaisi ikävöidä kotiin, mutta yllätyin Eevin terveisistä. Se nauttii vierihoidosta, keskipisteenä olemisesta ja ylenpalttisesta huolenpidosta.

Väsymätön rapsuttaja

Pyörätuolileikkiä

Pyryn elämä on seuraavat pari kuukautta hyvin rajoittunutta, sillä reisiluun murtuma on istuttanut hänet pyörätuoliin. Kaksi viikkoa sitten aurinkoinen ja iloinen laskettelupäivä sai surullisen lopun, sillä Pyry kaatui hississä, raahautui kapulan kiskomana eteenpäin sillä seurauksella että reisiluu murtui säpäleiksi. Onnettomuus tuntuu turhalta, sillä jos hissipoika olisi ollut paikalla hoitamassa tehtäviään,  hänen olisi pitänyt heti pysäyttää hissi, jolloin kapula olisi irronnut. Nyt valvoja oli mennyt kahville, ja lopulta joku laskettelija oli ehtinyt apuun pysäyttämään hissin. Isä Jukka oli juuri tulossa rinnettä alas ja syöksyi onnettomuuden nähtyään nostamaan pojan syliin ja kuljettamaan alas. Sylissä Pyry oli hokenut:  ”Isä, onhan tämä unta”. Ensiapu saatiin äidin antamana, kuljetus Tyksiin järjestettyä melko nopeasti ja reisi hoidettua vetoon. Maanantaina se leikattiin ja naulattiin, ja Pyry pääsi jo parin päivän päästä kotiin ja loppuviikosta kouluun. Pojan kärsivällisyyttä kyllä koetellaan, sillä pyörätuolilla ei joka paikkaan kotonakaan pääse ja apua tarvitaan ihan tavallisissa asioissa. Oli heti selvää, että  Pyryn toivomus Eevin tulosta toteutettaisiin. Toisallta perhe saa nyt myös totutella koiran pitoon, kun suunnitelmissa on koiran hankinta parin vuoden päästä.

Fina on palautunut sairastelun ja leikkauksen jälkeen entiselleen tai jopa palannut nuoruusvuosien tasolle. Se on leikkinyt Eevin kanssa, mitä ei muistaakseni ole tapahtunut aikoihin. Eilen olimme puolentoista kuukauden tauon jälkeen kisaamassa ja saalistimme kolme hylkäystä. Fina oli kuin kanuunan kuula radalla, syöksyi sellaisella vauhdilla eteenpäin, että saatoin vain yritellä takaapäin ohjausta. Tietty olen itse varmaan tauon aikana taantunut ja kolmen viikon pituinen flunssa on vienyt voimia, mutta yhteistyöstä ei eilisillä radoilla ollut tietoakaan.

Onnea 3-vuotiaille!

Eilen olisi oikeastaan ollut H-pentueen kolmevuotispäivä , sillä vuonna 2009 ei ollut karkauspäivää. Puhun edelleen pennuista, vaikka kolmevuotiaat ovat parhaassa iässään olevia aikuisia koiria. Sen saimme kokea viime viikolla, kun Gina oli meillä hiihtolomahoidossa. Ensimmäisen vuorokauden hössötyksen jälkeen sen päivärytmi vakiintui, eikä sen enää tarvinnut joka minuutti yrittää saada kaikki mahdollinen hyöty vierailusta. Ainoastaan ulkoilulenkit olivat lievästi sanoen työläitä. Matkalla metsään se veti hullun lailla kielloista huolimatta ja metsässä se villiintyi niin, ettei osannut päättää riehuisiko Eevin vai Finan kanssa. Kun nämä kaksi aloittivat keppileikin, Gina hyppeli kuin heinäsirkka ympäri ja yli, peesasi väliin Finan selässä ja kimitti hurjana. Jos lähistöllä olisi ollut muita koiranulkoiluttajia, he varmaan olisivat äkkiävaihtaneet kulkureitin poispäin. Kotiinpäin mentäessä Gina sitten käveli hienosti vetämättä. 

Gina on tottelevainen ja tarkkaavainen koira, myös hyvin seurallinen. Se tahtoo istua sylissä, kun teen tietokoneella töitä, se kiepauttaa itsensä ihmisen kylkeen sohvalla ja öisin painautuu nukkumaan polvitaipeeseen. Puolessa välissä viikkoa Fina ja Gina vaihtoivat leikkimoodiin. Matot olivat kasassa, sängynpeitto rutussa sekä ja huonekalut vinksallaan kun äiti ja tytär peuhasivat. Niillä on aivan mahdottoman hyvä ote leikkiin, jos toinen väsyy tai hermostuu, toinen lopettaa heti. Useimmiten Gina oli aloitteentekijänä, mutta usein myös Fina esitti leikkiinkutsun. Finan leikkisyys saattaa jopa johtua sterilisaatiosta, sillä usein nartut saavat kuin uuden nuoruuden leikkauksesta toivuttuaan.

Gina pääsi myös tuuraamaan Finaa treeneissä ja ihmettelin taas kerran, miten nopeasti se oppii uusia kuvioita. Teimme sen kanssa jo vaativia rataharjoituksia ja itselläni oli tekemistä, jotta pystyin ohjaamaan sitä oikein. Lauantaina kokeilimme taas kisarataa, nyt Ojangon uudessa koiraurheilukeskuksessa. Gina oli mahtava, liikkui ja irtosi hyvin, mutta sai yhden kieltovirheen muurin ohittamisesta. Videosta näkee hyvin, että virheen teki kyllä ohjaaja, jonka rintamasuunta oli hetkeksi kääntynyt ohi muurin. Gina reagoi salamana ohjaukseen ja siitä mietä rangaistiin. Silti kolmas kisarata ja vain yksi virhe oli lupaavaa, ja uskoisin että puhdas suoritus ja ensimmäinen nousu-0 ovat käden ulottuvilla.