Terapiakoira

Meillä on niin hiljaista, että välillä täytyy tarkistaa, onko Fina kotosalla. Se makailee sohvalla tai pedissään enimmäkseen ja tuntuu kuin se ei osaisi edes leikkiä eikä haukkua ohikulkijoita ilman Eevin opastusta. Fina kaipailee aivan selvästi Eeviä, joka lähti perjantaina Turkuun Pyryn terapiakoiraksi. Itse arvelin että Eevi saattaisi ikävöidä kotiin, mutta yllätyin Eevin terveisistä. Se nauttii vierihoidosta, keskipisteenä olemisesta ja ylenpalttisesta huolenpidosta.

Väsymätön rapsuttaja

Pyörätuolileikkiä

Pyryn elämä on seuraavat pari kuukautta hyvin rajoittunutta, sillä reisiluun murtuma on istuttanut hänet pyörätuoliin. Kaksi viikkoa sitten aurinkoinen ja iloinen laskettelupäivä sai surullisen lopun, sillä Pyry kaatui hississä, raahautui kapulan kiskomana eteenpäin sillä seurauksella että reisiluu murtui säpäleiksi. Onnettomuus tuntuu turhalta, sillä jos hissipoika olisi ollut paikalla hoitamassa tehtäviään,  hänen olisi pitänyt heti pysäyttää hissi, jolloin kapula olisi irronnut. Nyt valvoja oli mennyt kahville, ja lopulta joku laskettelija oli ehtinyt apuun pysäyttämään hissin. Isä Jukka oli juuri tulossa rinnettä alas ja syöksyi onnettomuuden nähtyään nostamaan pojan syliin ja kuljettamaan alas. Sylissä Pyry oli hokenut:  ”Isä, onhan tämä unta”. Ensiapu saatiin äidin antamana, kuljetus Tyksiin järjestettyä melko nopeasti ja reisi hoidettua vetoon. Maanantaina se leikattiin ja naulattiin, ja Pyry pääsi jo parin päivän päästä kotiin ja loppuviikosta kouluun. Pojan kärsivällisyyttä kyllä koetellaan, sillä pyörätuolilla ei joka paikkaan kotonakaan pääse ja apua tarvitaan ihan tavallisissa asioissa. Oli heti selvää, että  Pyryn toivomus Eevin tulosta toteutettaisiin. Toisallta perhe saa nyt myös totutella koiran pitoon, kun suunnitelmissa on koiran hankinta parin vuoden päästä.

Fina on palautunut sairastelun ja leikkauksen jälkeen entiselleen tai jopa palannut nuoruusvuosien tasolle. Se on leikkinyt Eevin kanssa, mitä ei muistaakseni ole tapahtunut aikoihin. Eilen olimme puolentoista kuukauden tauon jälkeen kisaamassa ja saalistimme kolme hylkäystä. Fina oli kuin kanuunan kuula radalla, syöksyi sellaisella vauhdilla eteenpäin, että saatoin vain yritellä takaapäin ohjausta. Tietty olen itse varmaan tauon aikana taantunut ja kolmen viikon pituinen flunssa on vienyt voimia, mutta yhteistyöstä ei eilisillä radoilla ollut tietoakaan.