Laumadynamiikkaa

Kun vastasin eilen illalla kännykkääni, siellä oli itkuinen pojan ääni: "Mulla on niin ikävä Eeviä".  Terapiakoira Eevi oli ollut Turussa Pyryn ja myös Annan ilostuttajana jo kaksi viikkoa ja nyt oli ollut aika palata kotiin. Eevi oli nukkunut Pyryn sängyn vieressä joka yö, katsonut sohvalla pikkukakkosta ja pyörinyt perheen jaloissa terhakkaana. Kun nyt Pyrylle oli tulossa kotiin hoitaja, ei koiran pito enää sopinut kuvioihin. Kaiken kaikkiaan Eevin pariviikkoinen vierailu oli tehnyt hyvää koko perheelle. Lapset saivat nähdä, että koiran pito ei ole pelkkää hyväilyä ja leikkiä, vaan siinä on myös paljon velvollisuuksia. Vanhemmat kertoivat ulkoilleensa enemmän kuin normaalisti ja löytäneensä ympäristöstä hienoja ulkoilualueita.

Eevi ei ollut ollenkaan ikävöinyt pois, päinvastoin se oli tuntunut nauttivan keskipisteenä olemista ja riehaantunut jopa leikkisäksi. Jukka kertoi, että se oli juossut metsässä kuin nuori hirvi ja riekkunut liikunnan iloa. Ikä kuitenkin painaa sen verran, että yritys ottaa Eevi lenkkikaveriksi typistyi lopulta vain kävelyksi, sillä se alkoi parin kilometrin jälkeen jättäytyä lenkkeilijän vauhdista.

Fina oli Ranskan matkamme ajan Ginan kaverina Laaksolahdessa. Viikko oli mennyt hyvin ja koirat olivat leikkineet ja muutenkin käyttäytyneet sievästi. Ainoa seikka, joka oli saanut isäntäväen hermostumaan, oli Finan kenkien piiloitusmania. Kerran Sarin lenkille lähtö meinasi tyrehtyä siiihen, ettei toista lenkkaria löytynyt millään. Hän oli jo vähällä lähteä lenkkariostoksille ja laskuttaa meitä uusista kengistä. Jostain nurkasta lenkkari kuitenkin onneksi löytyi. Tunnistan kyllä tilanteen, sillä monta kertaa jonnekin tärkeään menoon lähtö on viivästynyt, kun olen kulkenyt ympäri taloa yksi kenkä jalassani etsien sen paria.

Koirien erillään olon aikana tuli selväksi, että Eevi on lauman vahva johtaja. Fina oli yksin ollessaan kuin maansa myynyt, makoili apeana pedillään, ei vahtinut sohvalta ohikulkijoita, ei kimittänyt lenkille lähdössä eikä etsinyt metsässä keppejä. Korkeintaan se keräili kuusenkäpyjä. Nyt kun Eevi on taas mukana, lenkillä on ainakin kolme keppiprojektia. Fina on aina ollut emonsa seurassa,  enkä ole varmaankaan vieroittanut sitä kunnolla pentuaikana.  Toisaalta koira osaa myös ikävöidä kaveriaan ja ymmärtäähän sen, jos ei aina leikinaiheita löydy yksin ollessa.

Yhdessä taas