Kevään harmeja

Muutamia viestejä kyykäärmeistä oli jo kantautunut korviini, mutta tänä aamuna pääsin itse todentamaan kyyvaaran. Eevin ja Finan ulkoilutuslenkki kulkee Hannusjärven metsässä pirunpellon eli kivikon yli, mutta kun tiedän alueen olevan käärmeiden suosikkipaikka, vaihdan lenkkiä heti lämpimien ilmojen saavuttua. Tänä aamuna Elias ehdotti kiertoreittiä, mutta sekin kulki kallioiden yli. Kuljin maata tarkkaillen ja ehdin juuri sanoa, että täälläkin voi olla käärmeitä, kun Elias komensi Eeviä pysymään paikoillaan. Hänen jalkojensa edessä makasi kyy, ja Eevi oli juuri juossut sen vierestä. Otin Finan kiinni ja ehdimme nähdä miten kyy luikerteli kiven alle. Koko loppumatkan kuljin katse maahan naulittuna ja sydän pamppaillen. Tästedes täytyy kiertää kaikki kalliot, mutta kyllähän käärmeet viihtyvät myös varvikoissa. Varminta olisi tietty pitää koirat kytkettyinä, mutta taidan silti ottaa riskin ja antaa niiden juosta vapaana. Koira ei reagoi liikkumattomaan käärmeeseen, sillä se ei eritä minkäänlaista hajua. Mutta jos koiran eteen osuu luikerteleva käärme, takuulla se nuuhkaisee sitä uteliaana ja saa piston ehkä kuonoonsa. Elias tosin rauhoittelee, että suurin osa koirista selviää käärmeenpuremasta hyvin, ehkä 1 % joutuu hengenvaaraan. Vaikka niin olisi, purema aiheuttaa kuitenkin kipua ja turvotusa ja vaatii nopeaa hoitoa.

Punkkeja on jo runsaasti liikkeellä ja koiralle kannattaa joko hankkia punkkipanta tai sivellä turkkiin punkinestoainetta. Oikeastaan punkin levittämä borrelioosi on pahempi vaiva kuin käärmeenpurema, siitä voi saada elinikäisen sairauden. Kun koirat makailevat meillä sohvalla ja sängyssä, pitäisi muistaa hoitaa punkkiesto erityisen huolellisesti. Mutta, miten se sanonta suutarin lapsista menikään

Kun pihamaa on taas paljaana lumen sulettua, Finan kivihullutus on päässyt vauhtiin. Isojen kivien pyöritys aiheuttaa vain haittaa hampaille, mutta pieniä kiviä se kantaa suussaan. Ne paljastuvat oikeastaan vain Finan eleistä, se yrittää olla niin huomaamaton, että herättää käytöksellään huomiota. Pelkään että se joskus nielaisee kiven ja sitten olisi taas leikkaus edessä.

Ginan astutuksesta on nyt kaksi viikkoa, mutta tässä vaiheessa ei mitään ulkoisia merkkejä mahdollisesta tiineystä voi nähdä. Roy tosin sanoi, että Gina syö ihan hirveästi, mutta koirilla voi olla muutenkin syömis- tai syömättömyyskausia. Eläinlääkäri Minna Viitanen taas sanoi, että hän pystyy toteamaan tiineyden 25 päivää astutuksen jälkeen. Voisin siis viedä Ginan hänen tutkittavakseen jo toukokuun 10. päivän tienoilla. Jännitystä siis riittää vielä pari viikkoa.