Tiineenä

Noin neljän viikon kuluttua pentulaatikossa toivottavasti tuhisee ainakin neljä pikkustaffia. Jännitys Ginan tiineydestä laukesi tänään kun ultrassa todettiin ainakin kolme hyvän kokoista sikiötä. Todennäköistä on, että sikiöitä on enemmän, sillä tässä tiineyden vaiheessa ultralla ei välttämättä pääse näkemään kaikkia, osa niistä saattaa olla toistensa peitossa. Kyllähän merkit tiineydestä olivat olleet jo ilmeiset, mutta silti kasvattajaa jännitti. Sunnuntaina äitienpäivälounaalla Riston ja Sarin luona Gina näytti jo kovin tiineeltä, sen nisät olivat kasvaneet, vatsalinja suoristunut ja ruokahalu kadonnut. Totesimme, että jos koiralle ei maistu possukorva eikä jäätelö, se joko potee raskauspahoinvointia tai on sairas. Nauttiessamme lounaspöydän antimista Gina istui omassa nojatuolissaan korvat pään taakse vedettynä, silmät suurina ja suupielet alhalla. Se oli jo omaksunut äitiyden roolin, oli vakavoitunut tulevasta vastuusta.

Ultrauksen jälkeen vein Ginan vielä kotiin Laaksolahteen, mutta synnytyksen aikoihin se siirtyy meidän hoitoomme. Kerroin Finalle, että siitä tulee nyt isoäiti ja Eeville että neljättä polvea odotellaan. Ne eivät reagoineet uutiseen vielä mitenkään. Pentujen syntymisen aikoihin pitää kuitenkin miettiä, miten omat koirat suhtautuvat synnyttäjään ja pentuihin. Ehkä joku koirista siirtyy siksi ajaksi Riston perheen hoiviin.