Voi Elisa!

Kun jotain on mennäkseen pieleen, yleensä menee oikein kunnolla pieleen. Elisan laajakaistasopimuksen päivityksen piti olla rutiinijuttu, mutta kun sähköpostiosoitteet katoavat ja nettisivut kaatuvat, rutiinista tuleekin katastrofi.  Kun aikani kokeilin kirjautumista sähköpostiin ja sain näytölleilmoituksen: ”Tunnus ja salasana eivät ole käytössä”, oli aika soittaa tekniseen tukeen.

-          Sopimuksenne on purettu eilen”, sanoi asiakaspalvelija.

-          Ei takuulla ole, parahdin. 

Kävi ilmi, että laajakaistamodeemin päivityksessä olisi pitänyt myös päivittää sähköposti- ja nettisivusopimu, mutta asentaja oli unohtanut asian. Elisan puolelta valitettiin kömmähdystä ja luvattiin korjata virhe mahdollisimman pian. Sähköpostit olivat jumissa kaksi vuorokautta, mutta nettisivut kahdeksan vuorokautta. Sitä ennen olin soittanut tekniseen tukeen lähes joka päivä ja vasta kun vaadin saada puhua päällikön kanssa, asia näytti korjaantuvan. Samaan sopimuksen päivitykseen sisältyi myös lankapuhelinliittymän muutos mobiilinumeroksi, siten että Eliaksen kännykkällä piti voida vastaanottaa soitot sekä vanhasta  mobiilinumerosta  että entisestä  lankanumerosta. Eipä sekään ollut yksinkertainen toimenpide Elisalle. Ensin sim-kortti oli väärää tyyppiä, sitten lankanumero ei toiminut, sitten vaihdettiin sim-kortti ja eikä sittenkään kännykkänumero toiminut. Numerot toimivat nyt, mutta väärässä järjestyksessä.  Jos siis joku on turhautunut yrittäessään turhaan soittaa Eliakselle, vika ei ole ollut puhelimen haltijassa vaan Elisan töppäilyssä. Kaksisivuinen reklamaation lähti eilen matkaan, odotan mielenkiinnolla Elisan vastausta ja toimenpiteitä.

Kaksi viikkoa sitten jätimme kesän taaksemme ja asettauduimme lomailemaan Räisälän Piilopirtille kylmästä hytisten ja sadetta pidätellen. Kahteen viikkoon lämpötila ei ole noussut 15 astetta korkeammalle, öisin se on laskenut jopa 5 asteeseen. Fleecet ja tuulitakit ovat olleet tarpeen, villasukat ovat pitäneet varpaat lämpimänä. Tänään olemme saaneet kesän takaisin, ja noin parinkymmenen asteen lämpö tuntuu ylelliseltä. Taivas on sininen ja aurinko hopeoi Kemijärven aallot. Illalla saamme ensimmäistä kertaa ihailla auringonlaskua Hirvasvaaran taaksen puolen yön aikaan. Tiedotusvälineet ovat rummuttaneet ennätyssatoa hillajängille, mutta täällä Koillismaalla halla on vienyt kaikki hillat. Vain ruskeita kuivuneita suppuja löytyy soilta.Ennätyssato on etelämpänä  eli Ranuan soilla sekä Sodankylän pohjoispuolella, missä hillat kukkivat vasta pakkasten jälkeen.

Kun ulkona sataa ja on kylmä, sohva kutsuu

Vanhaa väsyttää ja nuori tarjoaa tuen

Eevi, Fina ja Hedy ovat omaksuneet täällä uuden päivärytmin. Vaikka ne saavat olla vapaina pihalla eikä tontilla ole aitaa, ne pysyttelevät vain pihapiirissä. Aamupalan jälkeen Eevi komentaa meidät ihmiset lenkille, ja kävelemme yhdessä mökkitietä pitkin vaaran laelle ja teemme kierroksen metsässä. Koirat voisivat kirmata sinne aivan vapaasti pihasta käsin, mutta lenkistä tulee vasta oikea, kun ihmiset kävelevät mukana taluttimet käsissään. Lenkin jälkeen Hedyllä ja Finalla on leikkihetki. Ne painivat nurmikolla, juoksevat ympäri mökkiä ja välillä vain näykkivät hellästi toisiaan. Fina on saanut täällä aivan uuden leikkivaiheen, mikä tekee aikuiselle oikein hyvää. Kun Fina kyllästyy leikkimään, Hedy jatkaa yksin. Se heittelee lelua pitkin pihamaata, kierii ja loikkii hassun lailla. En muista, että mikään staffeistamme olisi leikkinyt noin paljon itsekseen. Eevi ei nuorten riehumiseen osallistu, se istuu portailla ja tarkkailee pihamaata.

 Äsken poro käveli tontin sivutse, huomasin sen vasta kun Fina alkoi heiluttaa häntää. Se odotti kai saavansa uuden leikkikaverin. Kytkin varmuuden vuoksi Hedy kiinni, sillä se on kovin kiinnostunut poron hajuista. Hedy oli kyllä kovin kiihkoissaan, enkä takaa sen kuuliaisuutta, jos poro osuisi ihan kohdalleen.

Ystävät Sirkka ja Markku kävivät vierailulla ja ottivat hyviä kuvia koirakolmikosta.

Eevi tarkkailee

Fina on vaihtanut kiven palloon

Muistaakohan Hedy miten se vuosi sitten juoksenteli tällä nurmella pienenä pentuna?

Eilen kohtasimme metsässä vaatimen ja vasan ja tein uhkarohkean kokeilun. Kun porot olivat jo painuneet metsään, päästin Hedyn vapaaksi. Se säntäsi porojen perään, mutta kääntyi  noin sadan metrin päässä ja palasi luokseni.

Novascotian noutaja ui hakemaan veneen ja hinaa sen rantaan

Kemijärvellä toimiva Koillis-Lapin kennelkerho on aktiivinen seura, vaikka koiramäärät eivät vedä vertoja etelän massoille ja matkat kisapaikoille ovat usein pitkiä. Viikko-ohjelmassa on agilityä, tokoa, vesipelastusta ja näyttelyharjoituksia. Lauantaina Yöttömän yön soudun maaliintulojuhlassa. K-L KK esitti vesipelastusnäytöksen ja saatoimme vain ihailla koirien pelotonta vesityöskentelyä. Eilen olin tuomaroimassa seuran epävirallisia agilitykisoja ja vauhdikasta menoa oli mukava seurata. Koirien kautta saa usein ystäviä, täällä Kemijärvellä koiraharrastus on tuonut taas monia uusia tuttavuuksia.