Well-behaved dogs

Tarjosimme hyville ystävillemme, Leenalle ja Davidille, majoituksen heidän viettäessään elo-syysuun vaihteessa pari viikkoa Suomessa. Olemme vastaavasti majoittuneet heidän kotiinsa matkoillamme Coloradoon, joten vieraanvaraisuus on ollut molemminpuolista. Edellisessä blogissa kuvaamani koiratuhojen korjaus sai oikeastaan sysäyksensä tästä vierailusta, sillä halusin mm. korjata vierashuoneen seinien kolot ja kaapinoven reiän. Siinä samalla tuli korjattua muutkin koiratuhot, mutta myös siivottua paikat ja kerättyä nurkissa lojuvat turhat romppeet. Maalasin myös suihkuhuoneen lattianrajan vesiputken pariin kertaan, sillä Fina harrastaa putken jyrsimistä (onneksi kevyesti vain pintaa). Kun sain putken jo maalattua, parin päivän kuluttua siinä oli taas Finan puumerkit. Ilmeisesti suihkusta lentävä saippuainen vesi tekee putken pinnasta haluttavan.

Olin hieman huolissani koirien käyttäytymisestä vierailun aikana, sillä nyt joukon jatkona oli Hedy-hupakko. Spontaanien tervetulohyppelyjen jälkeen koirat ymmärsivät kuitenkin, että Leena ja David viipyvät meillä pitempään kuin vain lyhyen käynnin ajan, ja niin ne alkoivat suhtautua heihin kuin kotiväkeen. Vieraat osasivat myös käskyttää koiria ja ”Alas”-käsky kaikui tiheään. Paras kiitos oli kun Leena sanoi pitävänsä koiristamme ja sanoi että ne ovat ”so well-behaved dogs”. Kuin sinetöidäkseen kehut, Hedy ja Fina hyppäsivät Leenan syliin hänen istuessaan olohuoneen nojatuolissa kirjaa lukien.

Hedy ja Fina rakastavat Amerikan vierasta

Viereiselle tontille aletaan rakentaa taloa ja perustuksia on työstetty viime viikkojen ajan tontin kalliomaaperää räjäyttämällä. Samalla tuli tehtyä paukkuvarmuuskoe Hedylle. Vaikka vieressä räjähti niin että ikkunat helisivät, Hedy ei ollut moksiskaan. Fina sen sijaan höristeli korviaan ja näytti hieman pelokkaalta, mutta ei sentään panikoinut. Eevi on siinä onnellisessa asemassa, että sen heikentynyt kuulo saa räjähdykset kuulostamaan pieniltä kolahduksilta.

Fina hyödyntää siivouspäivän petijärjestelyt. Tarkkaan laskien prinsessalla on 8 patjaa allaan eikä taida olla yhtään hernettä.

 Finan ja minun agilitymenestyksestä ei ole viime aikoina voinut puhuakaan, sillä kerta kerran jälkeen kisasuorituksemme on hylätty. Melkein joka radalla hylkäyksen syy on ollut putki, minne Fina on sujahtanut väärään aikaan. Sitten kun putkeen olisi saanut mennä, se on ohittanut sen. Varmaan ohjauksessani on ollut vikaa enkä ole saanut viestitettyä Finalle ajoissa, että rataa jatkuu muualle kuin juuri kuonon edessä olevaan putkeen. Väittäisin kuitenkin, että Fina tekee valintansa omapäisesti sen sijaan että se olisi edes hieman kuulolla. Nyt taas näyttäisi valo pilkottavan tunnelin päässä, sillä Helsingin seudun piirimestaruuskisoissa saimme molemmat kisaradat hyväksytysti suoritettua ja niin loppusijoitus oli hieno 8/46. Sijoituksen tekee merkittäväksi se, että kisaamassa olivat seudun parhaat koirakot.

Hedyn agilityn alokaskurssi on alkanut sujua hyvin alun panikoimisen jälkeen. Se on pelännyt kaikkea agilityyn liittyvää sen jälkeen kun pentuikäisenä metallinen aitaeste kaatui sen vierelle. Sen fobia on laajentunut kaikkiin aidattuihin kenttiin ja harjoitushalleihin. Viime treeneissä kuitenkin me molemmat koimme onnistumisen iloa, sillä Hedy suoritti jo neljän esteen sarjaa iloisen vauhdikkaasti ja palasi alkuun haluamaan lisää. Ohjeena on ollut pehmeä käsittely siten, että Hedyn karatessa sitä ei saa huutaa tai komentaa takaisin, vaan se haetaan pois ja otetaan syliin. Äänenkäytön pitää olla rauhallista, mutta iloista kehua ja namipalkintoja tarjoillaan ylenpalttisesti. Hedy on nopea oppija ja uudet kuviot ovat yhdellä yrittämisellä selvät. Harjoittelemme niitä vielä omalla pihalla turvallisessa ympäristössä. 

Kokeilin samaa kuvausasetelmaa kuin Leena, mutta kolmen koiran mahtuminen syliin ei ollut ihan helppoa.