perjantaina, lokakuuta 04, 2013

Hedyn hormonit


Hedyn elämän toiset juoksut alkoivat vajaat kolme viikkoa sitten eli juoksuväli oli venynyt lähes kuuden kuukauden pituiseksi. Kahdet juoksut vuodessa on isäntäväen ja miksei koirankin kannalta ihan siedettävää, sillä juoksujen väliin jää runsaasti ns. normaalia aikaa. Vanhemmilla koirillamme juoksut ovat tulleet noin viiden tai jopa vain neljän kuukauden välein. Silloin ei nartun elämään jäänyt paljoa ns. normaalia aikaa- Juoksun kehittely kestää noin kuukauden, itse juoksu 3 viikkoa ja jälkioireet, esim. valeraskaus jopa kaksi kuukautta ja sitten pian taas alkaa seuraava kierto. Hormonien myllerrys nartussa aiheuttaa monia muutoksia; sisälle tulee yllättäen satunnaisia lätäköitä tai kasoja, leikit eivät kiinnosta, mieli on ailahtelevainen ja paineiden sietokyky alhaalla.

Kun Hedy tipautteli ensimmäiset punaiset pisarat lattialle, puin sille housut päälle. Useimmiten ne kuitenkin löytyivät lattialta tai sohvalta, sillä Hedy tuntui suorastaan yrittävän ennätystä miten nopeasti housut saa riisuttua ja sisään asetetun pikkuhousun suojan revittyä. Lopulta luovutin ja annoin Hedyn nauttia housuttomasta vapaudesta. Tosin kuljin harva se päivä riepu kädessä ja puhdistin punaisia tipluja lattialta. Henkisesti hormonimyllerrys näkyi Hedyn herkässä mielenlaadussa. Se ärähti useamman kerran Finalle, ja ehdin jo huolestua narttujen välien kiristymisestä. Pari päivää sitten se leikki jo taas entiseen malliin Finan kanssa, eli paluu normaaliin elämään oli alkanut.
Into
Urho



















Ennen juoksun alkamista Urho-veli kävi rokotuksella, minkä jälkeen sisarukset pääsivät leikkimään takapihalle. Sekuntiakaan ei tuhlattu alkulämmittelyyn vaan pihalla alkoi heti vimmattu peuhaaminen. Kun Into-veli kävi tällä viikolla rokotuksella, arvelin takapihaleikkien sujuvan samaan malliin kuin Urhon kanssa. Ihmettelin, miksi Hedy ei sietänyt Inton läheisyyttä ja haistelua. Hedy vaan istahti tiukasti maahan tai piti hännän tiukasti takajalkojen välissä. Se kimitti oudolla äänellä ja uhitteli Intolle. Vaikka ulkoisesti Hedyn juoksu oli ohi, ilmiselvästi Inton lähentely olikin kutsua lemmenleikkeihin. Hedyn mielestä Into näköjään käyttäytyi sopimattomasti, mikä sille piti kertoa  kovaan ääneen. Into ei Hedyn paheksunnasta lannistunut, vaan jatkoi sinnikäästi kosiskeluaan.
Hieman jäähdytellään Inton innokkaiden lähentelyjen jälkeen

Agilityrintamalta kuuluu taas hyviä uutisia. Hedyllä naksahti agilityvaihde päälle viime viikon treeneissä. Nyt en enää epäile, ettei se tykkäisi agilitystä. Sen aiemmin osoittama outo pelko tai stressi on johtunut enemmänkin tilanteen jännittävyydestä, kuin esteiden suorituspelosta. Opettajan ohjeistamana olemme ottaneet käyttöön pehmeät menetelmät ja sylitekniikan. Harjoituksen alussa avustaja pitää Hedyä syliotteessa, ja kun estejakso on suoritettu, Hedy otetaan taas syliin. Jos se päättää lähteä omille teilleen, sitä ei komenneta takaisin huutaen, vaan kannetaan sylissä takaisin suorituspaikalle. Nykyisin saadessaan lähtökäskyn se ampaisee kuin kanuuna suorittamaan estesarjaa ja saa sitten myös kouluttajalta runsaan palkinnon. Sitten se palaa innoissaan lähtöpaikalle avustajan syliin eikä enää lähes ollenkaan karkaile. Korjaamme siis pienin askelin niitä virheitä, joita tein treenatessani Hedyä liian nuorena. Ongelma syntyi ilmeisesti, kun heittämäni pallo osui aitaesteeseen juuri Hedyn ylittäessä sitä. Oma reaktioni, ehkä säikähdykseni aiheutti Hedylle jonkinlaisen pelkotilan, jonka se sitten siirsi myöhemmin muihin vastaavanlaisiin tilanteisiin.

Finan kanssa olemme taas puhuneet samaa kieltä agilityradoilla ja tuloksiakin on syntynyt eli pari puhdasta 0-suoritusta. Psykologinen puoli on myös tärkeä teknisen suorituksen ohella, eli minun täytyy uskoa osaamiseemme ja uskaltaa ohjata Finaa rohkeasti radalla. Talvitreenit ovat alkaneet ja nyt otin myös Ginalle harjoituspaikan. Keskiviikkona olimme ensi kertaa treeneissä ja hyvältä alku tuntui. Kouluttaja sanoi, että on harvoin nähnyt koiran, varsinkaan staffin hyppäävään niin lennokkaasti. Nyt tarvitsen ohjauksessa vieläkin enemmän reaktiokykyä ja malttia, jotta ehdin antaa Ginalle ohjeet oikea-aikaisesti. Kahden koiran kanssa treenaaminen samana iltana oli rankkaa, mutta hauskaa ja palkitsevaa.

Ei kommentteja: