MUMMOKOIRA

Neljätoista vuotta on tuonut katseeseen syvyyttä ja viisautta

Kun 14 vuotta sitten otin vastaan Dixien synnyttämän ensimmäisen pennun, koin pienen järkytyksen. Pentu oli kyllä hyväkuntoinen ja hyvän kokoinen, mutta erikoisen värinen. Se oli melkein valkoinen muutamin mustin laikuin. Seuraava pentu oli lähes kokonaan valkoinen, vain musta läikkä toisen silmän päällä. Säikähdin jo, että naapurin dalmatialainen onkin käynyt tekemässä tepposet. Kun vielä yhden valkokirjavan pennun synnyttyä jatkoksi tuli kolme perinteistä brindleväristä pentua, aloin uskoa että nämä olivat puhdasrotuisia staffipentuja. Kun soitin Simo-uroksen kasvattajalle Thealle ja kerroin omituisen värisistä pennuista, hän huudahti: ”Onnea, teille on siis syntynyt pied-värisiä pentuja”.  Piti oikein katsoa sanakirjasta, mitä määritys tarkoittaa: wearing or having a parti-colored coat. Säikähdyksen jälkeen sain olla siis ylpeä erikoisen värisestä pentueestani. Kun oli vaikeaa päättää, minkä pennun jättäisin itselleni, tuttavan suositus vahvisti valinnan. Hänen mielestään yksi kirjavista pennuista oli sievä kuin posliinikoira ja niin sitten valinta sai vahvistuksen. Pentu sai nimekseen Elegant Evelyn, mikä kuvaa sen erikoisen kaunista väritystä.

Paitsi väritykseltään Eevi on myös luonteeltaan erityinen. Se on reipas ja rohkea, mutta myös omapäinen ja määräilevä. Agilityssä emme koskaan päässeet huipulle, koska lähtöpaikalla taistelimme aina siitä, kumpi on radalla pomo. Eevi yritti yleensä karata, mutta jos sain sen jäämään lähtöviivalle, se purki patoutuneen kiihkon radalla niin että esteet paukkuivat. Sen sijaan esimerkiksi treeneissä tai metsälenkille lähdössä se odottaa vaikka puoli tuntia lähtökäskyä.

Nykyisin Eevin tahti on ymmärrettävästi hidastunut, mutta sama kiihko ja into paistaa sen silmistä edelleen. Tämän aamun metsälenkillä se taas säntäsi Hedyn ja Finan perään kalliorinnettä ylös kuin unohtaen että jalat eivät enää nouse jyrkimpien kohtien yli. Se haukkui ja riekkui kuin ehdottaen keppileikkiä. Kotimatkalla käynti on jo hidastunut ja sitten onkin jo päivänokosten aika. Eevi on tarkka päivärutiineista. Kun aamukahvit on juotu, se komentaa laumansa lenkille. Sen kimeä haukku käy välillä hermoille, mutta toisaalta jos se ei haukkuisi, se olisi sairas. Lauman on pysyttävä koossa ja se laittaa jalat tanaan, jos joku aikoo jättäytyä pois ryhmästä. Se osaa lukea myös kelloa ja viimeistään kello neljän paikkeilla alkaa komento: Ylös, ulos ja lenkille.

Eevi on lauman rohkein uimari

 Lauman nuoret suhtautuvat mummokoiraan kunnioittavasti ja lempeästi. Hedy putsaa silmistä rähmät ja nuolee suupielet puhtaiksi. Usein Hedy ja Eevi nukkuvat selätysten toisiaan lämmittäen.

Eevi-mummo ja lapsenlapsenlapsi Hedy

Neljästoista vuotta on koiran iässä paljon, mutta Eevi on hyvä osoitus siitä, miten aktiivinen ja reipas koiranelämä antaa paljon aktiivisia vuosia. Kovin montaa vuotta ei varmaan ole enää tarjolla, mutta toivotaan että Eevi saa elää täyttä elämää loppuun asti.