Sukkulointia

Tähänastiselle kesän vietolle on ollut tunnusomaista sukkulointi Suomenmaan eri paikkakunnille. Reissailun aloitus oli kesäkuun yhdistetty kisa- ja mökkimatka pohjoiseen. Sitten olikin juhannusmatkan vuoro, tällä kertaa Jäppilään Sarin ja Riston kesäpaikkaan. Hetken ehdimme hengähtää ja sitten taas pakattiin laukkuja Heinolan matkaa varten ja pari päivää sitten palattiin Korppoon saaristosta Jukan mökiltä. Aina kun laukut on otettu esille, koirat ovat asettautuneet tarkkailuasemiin ja yrittäneet päätellä, onko kyseessä sellainen matka, minne ne pääsevät mukaan. Reissustaffit lähtevätkin useimmiten mukaan, vain tuttavien mökille Heinolaan matkasimme ilman niitä. Kun vierasjoukossa on muutama koiraherkkä henkilö, on rennompaa kyläillä kun ei tarvitse koko ajan toppuutella koirien innokasta tuttavuudentekoa. Staffit kun yrittävät valloittaa jokaisen ihmisen ja varsinkin sellaisen, joka on varautunut ja torjuva. Juhannuksena sen sijaan koirat juhlivat ihmisten mukana täysivaltaisina vieraina. Isäntäväen Gina oli riemuissaan saadessaan kavereita. Tummien staffityttöjen joukossa valkoinen Voitto-parson oli ulkonäöltään kuin ”se joka ei kuulu joukkoon”, mutta luontevasti se pyöri laumassa mukana. Sitä tosin tuntui kiinnostavan enemmän peuran jälkien haistelu kuin tyttöjen kanssa seurustelu.

Jäppilässä Anna hoitaa Eeviä

 Korppooseen Eevi, Fina ja Hedy otettiin ilman muuta mukaan jo ihan Voitonkin iloksi. Koirat taitavat muistaa paikan edellisistä reissuista, sillä jo laiturilla Eevi yritti omin päin kivuta veneeseen. Saaressa oli rento meininki, rantakalliolla haukuttiin uimareita, metsästä etsittiin käpyjä ja Voiton johdolla tutustuttiin metsäpolkuihin. Ruoka maistui aina paremmalta toisen kupista ja lelut vaihtoivat omistajaa joustavasti. Ainoa nokkapokka syntyi, kun muurinpohjalettua yritettiin jakaa tasapuolisesti Finalle ja Voitolle.

Hedyä hieman jännitti avomeriretkellä

Voitto taituroi kajakin kannella, mutta Hedy pysyttelee turvallisesti rantakalliolla

Huomenna taas pakataan laukkuja ja koirilla on stressin paikka. Kun illansuussa pyydämme niitä hyppäämään autoon, voisi kuvaannollisesti kuulla helpotuksen huokauksen. Pasilan autojuna-asemalla ajamme auton junaan ja sitten odotamme tunnin verran makuuvaunujen saapumista. Hytissä Eevi, Fina ja Hedy ottavat oitis makuuasennon, josta noustaan vasta 12 tunnin kuluttua junan pysähtyessä Rovaniemen asemalla. Vielä puolentoista tunnin automatka ja sitten saadaan kirmata Piilopirtin niityllä poronjälkiä haistellen.

Pitempien vierailujen välissä tein myös päiväretken Janakkalan agirotu-tapahtumaan. Kisakoirina olivat Gina ja Fina sekä koirapoikana Henrik. Matkapäivä oli uuvuttavat mutta mukavien ihmisten ja haastavien kilpailujen ansiosta antoisa. Ensimmäisessä kilpailussa tuli hylkäys, kun epätarkan ohjauksen vuoksi Fina sujahti väärään putkeen. Hyvä mieli jäi kuitenkin sujuvasta radasta. Ginan ensimmäisellä radalla tuli pari kontaktivirhettä, mutta sekin oli lennokas ja vauhdikas rata. Pitkän odotuksen jälkeen (aikataulut pettivät pahan kerran) pääsin kisaamaan Ginan kanssa toista rataa. Maaliin tullessani kuvittelin tehneemme puhtaan radan, mutta olin vedättänyt koiraa niin, että se oli ohittanut yhden hypyn. Hukkasin näköjään pelivälineeni.  Kun Finan vuoro oli n. klo 21, olin itse jo aivan uupunut. Jostain kuitenkin löytyi ylimääräisiä panoksia ja teimme hienon virheettömän suorituksen. Sijoitus 10 parhaan joukkoon 75 koirakon kisassa oli myös hieno.

Jane ja Hedy ovat nyt bestiksiä

Of Greenline Heartbeat "Alma" kävi kylässä