maanantaina, elokuuta 04, 2014

Koiratkin kaipaavat lomaa









Hirvasporo on ottanut pihapiirin omakseen

Wuh, wuh! Mustat kuonot painautuvat ikkunalasiin, korvat sojottavat kuin pystykorvalla ja silmät tapittavat porttia. Tällä kertaa hälytys on väärä, sillä ainakaan poroja ei ole näkyvissä. Hedy ja  Fina ovat herkistyneet reagoimaan jokaiselle uudelle äänelle ja kuvittelevat näkevänsä poroja joka paikassa. Kolmisen viikkoa sitten saavuttuamme Räisälän mökille poroperhe asusti pihapiirissämme. Rehevä niitty ja koivuntaimet tarjosivat niille runsaan ruokapöydän. Mökin terassilla oli poronkarvoja, joten niillä on myös ollut rauhaisa ja sateelta suojattu lepopaikka. En ollut oikein varma Hedyn suhtautumisesta poroihin ja pelästyin pahan kerran kun se ensimmäisellä aamulenkillä säntäsi elikoiden perään. Onneksi se ajoi niitä vain lyhyen matkan ja palasi pian kutsusta luokseni. Fina ei ole koskaan ole ajanut poroja muuta kuin näytöksi ja nyt uskoisin porovaaran olevan myös Hedyn kohdalla ohitettu. Muistissa on vielä kesät, jolloin kantaäiti Cessi säntäsi jokaisen poron perään ja viipyi usein tunteja jopa päiviä karkureissuillaan.  
        
Eevi, Fina ja Hedy ovat melkein asuneet pihalla, nurmikolta löytyy aina sopivan varjoinen paikka jos aurinko on paistanut liian kuumasti. Eevi on virkistynyt kun elämään on tullut uusia haasteita, se kulkee ympäriinsä ja haistelee uusia hajuja. Se myös kulkee oma-aloitteisesti rantaa  viilentymään ja väliin ui pienen lenkin. Eräänä päivänä itsepäinen hirvas yritti tulla pihaan ja jopa Eevin mielestä se oli ennenkuulumattoman röyhkeää. Eevi haukahti pari kertaa ja  hölkkäsi hirvaksen perään. Tämä jäi vain tuijottamaan vanhaa rouvaa, ja uskoi komentoa vasta kun Hedy vikkeläjalka tuli hätistämään sen pois.

 Fina on aivan hullaantunut uimiseen  ja mietin jo, pitäisikö meidän ryhtyä harrastamaan vesipelastusta. Hedy pysyttelee turvallisesti laiturilla varsinkin sen jälkeen kun se putosi veteen riekkuessaan Eliaksen sukelluksen perään.Tänään kokeilimme hiekkarannalla, hakisiko Fina ”hukkuvan” vedestä, enkä ollut uskoa että se todella hinasi minut (lähes neljä kertaa painavamman) rantaan.
Fina pelastaa "hukkuvaa"

Liikunta on jäänyt minimiin, ehkä osin helteen vuoksi mutta myös siksi, että jängällä ei ole tarvinnut tehdä voimakävelyä. Hilloja ei edes kannata etsiä pitkien matkojen päästä, koska joka puolelta tulee raportteja hillakadosta. Kävimme kyllä tarkastamassa oman paikkamme Suomun takarinteessä ja siellä oli jonkin verran raakileita. Kiipeäminen Suomulle käy kyllä kuntoilusta ja kun vielä kiipeämme sinne hakemaan kypsyneet marjat, voi kuntoilukalenteriin lisätä uuden suorituksen. Olemme pyöräilleet muutaman kerran, sillä kuljetimme tänne Espoosta vanhat ns. maastopyörät. Niissä on 12 vaihdetta, joista vain 3 toimivaa, joten varsinkin mäkien kipuaminen tuo lisähaastetta. Eräänä hellepäivän aamuna lähdimme uskaliaasti kiertämään Käsmänperää ja kun 41 km myöhemmin palasimme kotipihaan, voimat olivat vähissä ja uupumus melkoinen. Uinti ja tankkaus kuitenkin palautti voimat nopeasti ja mieli oli korkealla.


Hedy, Eevi ja Molla

Eilen saimme vieraaksi paikallisia tuttavia, Eini ja Olavi Alahelisteen. Myös leonberginkoiranarttu Molla tuli kyläilemään. Miehet tekivät pientä remonttia, Eini ja minä seurustelimme ja koirat oleilivat sopuisasti vierellämme. Molla oli käynyt viime kesänä täällä ja näköjään se tunnistettiin luotettavaksi kaveriksi, sillä minkäänlaista nokkapokkaa ei syntynyt. Toisaalta koirat eivät myöskään leikkineet yhdessä, enemmänkin ne oleilivat sivistyneesti kavereina.

Muutama sadepäivä tuntui virkistävältä vaihtelulta ja jaksoimme tehdä erilaisia kunnostustöitä. Maalasin tuvan seinähirret valkokuultoisella paneelilakalla ja sisänäkymä muuttui ihmeen raikkaaksi. Mäntyhirret patinoituvat vuosien kuluessa kovin punaisiksi ja kokonaistunnelma jotenkin tunkkaiseksi.

Eilen haimme Pyryn ja Annan Rovaniemen lentokentältä ja heidän kanssaan vietämme viimeisen lomaviikon. Tänään helle helli lapsivieraita varsinkin Kälkäjänsaaren hiekkarannalla. Kun mittari kipusi iltapäivällä lähes 30 asteeseen jouduimme jo hakemaan viilennystä sisätiloista. 

Anna ja Pyry leikkiivät Hedyn ja Finan kanssa Kälkäjän hiekkarannalla

Ylihuomenna laitamme mökin talviteloille, pakkaamme kimpsut ja kampsut ja matkaamme muutamaksi päiväksi Hossaan. Sitten ajamme lopulta Espooseen, missä varmaan piha on viidakkona ja ruokottomana odottamassa siistijöitä.

Ei kommentteja: