Maapallon toisella puolella

Milford Sound Uuden Seelannin eteläsaarella

Tulivuorisaarella, missä maa puskee laavaa ja rikkihöyryjä

Vajaa viikko sitten päättynyt Uuden Seelannin matka oli juuri niin upea kun olimme kuvitelleet, mutta matkat sinne ja takaisin olivat odotettua rankempia. Menomatka Aucklandiin kesti ”vain” 33 tuntia, mutta paluumatkalla eivät lentoaikataulut pitäneet ja kotimatka venyi 45 tunninpituiseksi. Kun lähdimme Sydneystä illansuussa, matkasimme itään 23 tunnin pituisen yön, koska länteen siirryttäessä palataan ajassa takaisinpäin. Alan jo toipua aikaerorasituksesta, mutta matkalla iskenyt flunssa jyllää vielä. Paljon ehdimme kolmen viikon aikana nähdä, mutta paljon enemmän aikaa olisimme halunneet viettää noissa kauniissa ja sadunomaisissa maisemissa. Ei ihme että monet elokuvat on filmattu Uuden Seelannin saarilla, mistä löytyy jylhiä vuoristoja, merta, vuonoja, järviä ja silmänkantamattomiin peltoja ja lammaslaitumia. Ei tarvinnut lähteä järjestyille retkille nähdäkseen delfiinien leikkivän merellä tai hyljelauman makoilevan rantakivillä. Elämänmeno on rentoa, ihmiset ystävällisiä ja eläimet kuljeksivat puhtailla laitumilla. Tuliperäinen maa on ehkä ainoa uhka, sillä vain pari vuotta sitten Christchurch, eräs suurimmista kaupungeista  tuhoutui pahasti maanjäristyksessä.

Onnellisia lampaita

Kotimiehenä oli taas reipas nuorimies, pojanpoika Roy. Viestittelimme matkan aikana säännöllisesti ja hyvin tuntui elämä koirien kanssa sujuvan. Ainoa hankaluus oli Hedyn juoksun alkaminen. Poika joutui pukemaan vastahakoiselle neidolle housut, jotka eivät kuitenkaan pysyneet jalassa kuin hetken. Seuraava huoli oli, miten puhdistaa veritahrat sänkyvaatteista. Aloitekykyinen Roy oli laittanut lakanat pyykkiin, mutta viestitteli meille, että tahrat eivät oikein lähde pesussa. Nyt olen pessyt pyykit uudelleen tahranpoistoaineen kera ja puhdasta on tullut. Meitä huolestutti eniten Eevin kunto, sillä tosiasia on että yli 15-vuotias koira saattaa minä päivänä tahansa uuvahtaa niin että lopettamispäätös on tehtävä. Luotimme kuitenkin siihen, että isä-Risto on taustatukena ja myös luottoeläinlääkäri Susanne. Viestit olivat iloksemme rohkaisevia, Eevi touhuili koiralaumassa entiseen malliin. Kotiin tullessamme se kiljahteli ilosta, hyppi ja juoksi kuin nuorennuspistoksen saaneena. Eevi on edelleen hyvällä jatkoajalla, se on reipas, iloinen ja elämänmenossa mukana.

Uusi-seelantilainen viini, esim. Five Flax on laadukasta.

Eteläiset Alpit

Mount Cook piiloutuu pilvien taakse

Mount Cook ujostelee edelleen pilviverhon takana

Juuri ennen matkaa Fina vietti 9-vuotissyntymäpäiviään. Koiran iässä se on jo melko iäkäs, mutta vanhuuden merkkejä ei ole nähtävissä. Tosin nuoruusvuosien räjähtävä energia on tasaantunut ja Fina on enemmänkin mukavuudenhaluinen ja hillitty leidi. Se käy edelleen agilitytreeneissä, mutta välillä pidämme taukoja ja Hedy pääsee tuuraamaan isoäitiä. Kisamatkat ovat myös harventuneet, sillä tänä vuonna Fina on jo saavuttanut niin hienoja tuloksia, että tavoitteemme ovat täyttyneet. Enemmänkin kisaamme fiilistellen. Panostan nyt enemmän Ginaan, jonka kanssa tarvitsemme paljon harjoitusta yhteisen sävelen löytymiseksi. Myös Hedyn kanssa aiotaan tehdä nyt enemmän töitä ja päästä säännölliseen harjoitusrytmiin.

Herkuttelua 9-vuotiaan päivänsankarin yksinoikeudella

Jaettu ilo on paras ilo