Sateen jälkeen paistaa aurinko

Ulkotreenikausi alkoi eilen ja oli taas mahtavaa tavata seurakavereita omalla kentällä valoisassa kevätillassa. Talven aikana seuran jäsenet ovat hajautuneet eri paikkoihin treenaamaan ja yhteydenpito muihin kuin on jäänyt olemattomaksi. Ville Liukka vetää nyt treenejä edistyneemmille koirakoille ja eilen oli tarjolla melkoinen juoksu-urakka. Alkuun yhteistyö Ginan kanssa oli hieman tahmeaa, mutta nopeana oppijana se tajusi pian kuviot ja minäkin opin ohjausta. Hienosti sitten mentiin koko radan 26 estettä. Viime lauantaina Gina pääsi pitkästä aikaa virallisiin kisoihin ja saimme yhdeltä radalta jopa 0-tuloksen. Nyt kun treenaamisesta tulee viikoittaista, tuloksia pitäisi alkaa nyt syntyä enemmänkin. Tänä iltana pitäisi olla Hedyn ensimmäiset kesätreenit, mutta toivottavasti kaatosade ei pilaa suorituksia. Hedy on talven aikana päässyt satunnaisesti tuuraamaan Finaa tai Ginaa ja tuntuu että se on oppinut uutta jopa taukojen aikana. 

Oma sairauslomani on päättynyt ja olen valtavan kiitollinen mm. siitä, että taas saan juosta koirien kanssa niin metsässä kuin agilitykentillä. Kevään tulo tuntuu ihmeen ihanalta, vihreät silmut puissa, lintujen laulu ja iltojen valoisuus ovat kuin lahjoja. Sateen jälkeen paistaa taas aurinko eli kahden kuukauden painajainen on ohi. Runsas viikko sitten sain kuulla, että kaikki paha on saatu leikattua pois eikä syöpä ole levinnyt. Suuri helpotus oli myös kuulla päätös, etten tarvitse mitään jatkohoitoja. Nyt ainakin minut on skannattu päästä varpaisiin ja verikokeita on otettu niin että suonet ovat arvella. Turvalliselta tuntuu myös se, että olen vielä kolmen vuoden ajan HUS:in asiantuntijalääkäreiden seurannassa.

Fina joutui tänään hammasoperaatioon kun siltä poistettiin poskihammas. Eilen tunsin sen hengityksen haisevan kovin pahalta ja päätin putsata sen hampaat. Siinä yhteydessä huomasin, että toisen puolen poskihammas oli haljennut ja ien repeytynyt. Outoa että se ei ollut mitenkään kipuillut, vaan on syönyt normaalisti ja jopa kerännyt kiviä ja käpyjä suuhunsa. Elias sai rauhoituksessa poistettua hampaan juuren ja samalla putsattiin hammaskivi. Tästä lähtien puiden ja keppien repimiset ovat kiellettyjä, mutta lähes mahdotonta on kieltää Finalta käpyjen tai kivien kerääminen.

Eevi elää laumassa jatkoajalla, sillä jonain päivänä meidän on tehtävä raskas päätös jäähyväisistä. Eevin takajalat ovat melko heikot, se horjahtelee ja välillä kaatuukin. Mutta kun se kuitenkin pystyy nousemaan itse ylös, kuljeskelemaan huoneesta toiseen ja tekemään lyhyitä lenkkejä ulkona, uskon sen elämänlaadun olevan vielä ikään nähden hyvää. Ruoka maistuu ja kuulokin pelaa, kun tarjolla on nameja. Yöunet ovat rauhallisia ja se tulee iloisena tervehtimään sisääntulijoita, niin ihmisiä kuin koiria.



Haastetta kävelyyn tuo tietyömaan runnoma tienpinta