|
Hedy ajaa porot pois pihalta |
Joululahjaksi annoimme Wernerille, Roylle ja Henrikille matkan
Piilopirtille ja tämä joululahjaoptio
käytettiin kuluneella viikolla. Oli
mukavaa olla osallisena joululahjan toteutumisessa, vaikka jouduin kyllä seisomaan
hellan ääressä kauhan varressa melko tovin. Kolmen teini-ikäisen pojan
ruokahalu on pohjaton. Poikien saapuessa tänne vierailulla olivat Jukka Pyryn,
Annan ja Voitto-parsonin kanssa. Ruokapöydän ääreen piti jo kantaa lisätuoleja,
jotta kaikki yhdeksän mahtuivat aterioimaan. Reipasta henkeä ja iloista mieltä
riitti, vaikka sää antoi runsaasti toivomisen varaa. Sadetta tihutteli ja
lämpömittari kipusi tuskin 15 asteeseen, joten ohjelma rajoittui paljolti
sisällä istumiseen ja pelien pelaamiseen. Kaapista kaivettiin esiin Blokus,
shakki ja Carsonne. Pelattiin myös seiskaa pelikorteilla ja sään salliessa
mölkkyä ulkona. Voitto-parson sai meihin liikettä kun juoksimme sen perässä
porojahdissa. Heti ensimmäisenä päivänä se ryntäsi poron hajun perään ja palasi
kotiin toinen tassu vertavuotavana. Eliaksella oli kuitenkin ompeluvälineet
mukana ja niin Voitto sai tassunsa korjattua 3 tikillä. Lähtöpäivänä Voitto
teki hieman pitemmän jahtikierroksen ja piti meitä runsaan tunnin jännityksessä.
Juuri kun olin kirjoittamassa nettiin katoamisilmoitusta, huomasin että se
seisoo kuistilla pyytäen päästä sisään. Jukka oli kyllä hankkinut Voitolle
gps-paikantimen, mutta se osoittautui vialliseksi eikä latautunut.
Huonosta säästä huolimatta olemme retkeilleet paljon. Jo viime kesänä
havittelimme Riisitunturin vaellusta, mutta luovuimme siitä, koska Eevin hoidon
järjestäminen osoittautui hankalaksi. Nyt toteutimme yhden yön ja kahden päivän
pituisen minivaelluksen kolmen sukupolven ja kolmen koiran tiiminä. Kuin ihmeen
kaupalla lähtöpäivänä pilvet hälvenivät ja saimme nauttia maisemista kirkkaassa
säässä. Kun illan suussa pystytimme leirin Soilun laavulle, olimme jo melko
väsyneitä, sillä patikointia oli kertynyt lähes 15 km. Poronkäristys ja muusi
maistuivat, vaikka suola oli unohtunut pakata mukaan. Koiria ei tarvinnut
kahdesti pyytää telttaan, ne käpertyivät makuualustoille heti kun kamppeet oli
saatu sisään.
Jukan perheen lähdettyä retkeilimme Wernerin, Royn ja Henrikin kanssa. Yksi
päivä vierähti Kiutakönkäällä koskimaisemia ihaillen ja toinen Sallan
Kalliojärvelle patikoiden. Pojat ainakin vaikuttivat innostuneilta tai sitten
he olivat kovin vieraskoreita. Lomaviikon lopuksi Risto saapui Ginan kanssa ja
ehdimme vielä kiivetä Suomulle ja patikoida alas kiertotietä. Kolme staffia
otti patikoinnin kertoimilla, niiden matkamittari olisi varmaan näyttänyt kolme
kertaa pitemmän matkan kuin meillä ihmisillä.
Viikonloppuna olin tuomaroimassa Koillislapin Kennelkerhon match-showta
Kemijärvellä. Säätiedotus lupasi kurjaa säätä, mutta onneksi sadepilvet
kiersivät kisapaikan. Paikalle oli saapunut odotettua enemmän koiria ja rotukirjo
oli suuri. Vaikka kyseessä oli leikkimielinen näyttely, koirien esittäjät
tekivät hyvää työtä ja tuomari sai olla tarkkana arvostelussa. Valitsin näyttelyn
kauneimmaksi koiraksi basenjin tietämättä että sama koira oli voittanut myös
edellisenä vuonna.
Aamuvarhain Risto pakkasi kamppeet, pojat ja koirat autoonsa ja nyt
mökissä on ihmeen hiljaista ja siistiä, vain koirien vieno kuorsaus kuuluu
sohvalta. Ylihuomiseksi on ostettu junaliput ja alamme valmistella mökkiä
talvikuntoon. Kuten koko Suomessa, kesälomasää on ollut oikullinen ja
poikkeuksellinen. Emme ole käyneet Kemijärven hienoilla uimarannoilla, emme
paistaneet muurinpohjalettuja, emmekä nauttineet kesäkeittiössä aterioinnista
eikä auringonlaskuista. Marjakausi on vasta tulollaan, mutta tänään sentään
poimin piirakkamarjat. Erilainen ja rento loma on melkein takana ja on mukava
taas palata Espoon kotiin.
|
Hedy vahtii rinkkoja |
|
Hedy ja Voitto valmiina uuteen patikkapäivään |
|
Hedy |
|
Retki päättyi Noukavaaraan |
|
Salmiojan kurulla isojen poikien kanssa |
|
Kalliojärvi |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti