PÄIVITYKSIÄ

Hupsista, miten aika on kulunut nopeasti. Mielestäni blogin päivityksestä ei ole kulunut kovin kauaa, mutta yllätyksekseni olen kirjoittanut edellisen elokuun alussa mökillä Kemijärvellä. Kun kelit siellä eivät näyttäneet lämpenemisen merkkiä, päätimme laittaa mökin talviteloille elokuun ensimmäisellä viikolla ja palata kaupunkielämään Espooseen. Aivan kuin luonto olisi halunnut hyvittää harmaan ja kolean lomakauden, viimeinen ilta Räisälässä oli epätodellisen kaunis, ja piti taas räpsiä kuvia auringonlaskun ihmeellisestä väripaletista. Näitä maisemakuvia on varmaan galleriassani tuhansia, mutta joka kesä ihailen mökkimaisemaa yhtä paljon. Espoossa meitä odotti viidakkomainen piha, sillä kosteassa kesässä kasvit ja pensaat olivat kasvaneet hurjiin mittoihin. Taisi kyllä olla ensimmäinen kesä vuosiin, kun nurmikko oli syvän vihreä ja kukoistava.

Jäähyväiset mökkimaisemalle

Kuin korvauksena heinäkuun koleista säistä, korkeapaine asettui sitten Suomen ylle. Piilopirtillä shortsit ja topit oli pakattu laukkuihin koskemattomina, mutta nyt ne saivat vihdoin käyttöä. Kaikenlaiset kesäaktiviteetit innostivat taas,  grillattiin ulkona ja nautittiin päiväkahvit pihakeinussa. Otettiin pyörät esiin ja innostuttiin ehkä liiaksikin, kun päätettiin eräänä päivänä pyöräillä Kauppatorille. Melko hyvin jaksoimme menomatkan, vaikka eksyimme reitiltä keskikaupungin ruuhkaan. Hämmästyttävän hyvin pyörätiet kuitenkin kulkevat aivan ydinkeskustassa ja pääsimme kuin pääsimmekin kauppatorille. Kesäinen keli oli houkutellut valtavasti ihmisiä liikkeelle, ehkä myös luksusristeilijän matkailijoita niin, että jouduimme pujottelemaan pyörinemme ihmisruuhkassa. Kotimatkalla polkeminen kyllä alkoi tuntua pohkeissa ja pysähtelimme rantakahviloissa hengähtämään ja jäätelöä nauttimaan.

Kauppatorilla

Vesillä kaupungissa

 





Elokuun ehdottomiin perinteisiin kuuluu perheen kokoontuminen rapukesteille. Tänä vuonna saimme mukaan myös pojanpojat Kanarialta ja pitkän pöydän ääreen katettiin 15 lautasta. Kun sisällä alkoi olla tukahduttavan lämmin, joukko siirtyi pihalle, missä lyhtyjen valossa tanssit jatkuivat pitkään iltaan. Jaloissa pyörivät omien koirien lisäksi koiravieraat Voitto ja Gina. Onneksi Voitto on leikattu, sillä Hedyn kiima oli kuumimmillaan rapukestien aikaan.

Rapujuhlat olivat myös lasten juhlat

Ginalle oli tarjolla vain yksi rapu

Hedyn suunniteltu astutus siirtyy kuitenkin seuraavan juoksuun. Pennutus on sen verran pitkäkestoinen projekti, että syksyn ohjelmaan se ei olisi nyt mahtunut. Katsotaan nyt, mille ajalle kevään juoksu ajoittuu ja toivotaan että silloin aikataulu olisi suotuisampi.

Kesätauon jälkeen ohjelmaan ovat palanneet myös agilityharjoitukset. Treenaan seuran ryhmissä tiistaisin Ginan kanssa ja keskiviikkoisin Hedyn kanssa. Perjantaiaamuisin käyn vielä parin naistuttavan kanssa harjoittelemassa agilitykuvioita ja ehdimme silloin paremmin hioa pulmakohtia. Niitä kyllä riittää, sillä Ginan kanssa kisoissa on tullut enimmäkseen hylkäyksiä. Se tulkitsee liikkeitäni salamannopeasti ja sujahtaa lähimmälle linjalla olevalle esteelle. Useimmiten se kyllä valitsee mielestään sopivimman putken pään, jos vain hetkeksikään herpaannun ohjauksessa. Kontaktien hallinta on aivan hukassa, Gina loikkaa komeasti alas niin puomilta kuin A-esteeltä. Hyppyradoilla menee hieman paremmin ja lauantaina sentään tehtiin puhdas hyppyrata Lohjan kisoissa ja saatiin taas merkintä kisakirjaan. Nyt on mietinnän paikka, miten palautan Ginalle kontaktien oikean suorituksen ja saan sen paremmin kuulolle. Hedy sen sijaan on edistynyt kovasti ja suunnitelmissa on ilmoittaa se ensimmäiseen viralliseen kisaan parin viikon päästä. Kisakirja on jo hankittu, joten suunnitelma on lähtökuopissa.