Hedy oli paras ATD:n agilitykisoissa 4.10.2015 |
En tosiaankaan olisi vuosi sitten voinut kuvitella, että joskus
seisoisin Hedyn kanssa agilitykisan ykköspalkintopallilla. Sunnuntaina uskomaton
ihme kuitenkin tapahtui, ja Hedy sai voittoruusukkeen, lelun ja nameja. Kun harjoituksissa agilitykuviot olivat alkaneet
sujua ja Hedy käyttäytyi iloisesti ja innokkaasti, päätin kokeilla sen taitoja
virallisella agilityareenalla. Tuntui oikein juhlalliselta täyttää kisakirja ja
passi sekä lisätä Hedyn tiedot Suomen agilityliiton kisarekisteriin. Kun sopivasti
naapuriseura KKK järjesti kisat pari viikkoa sitten, ilmoitin Hedyn
hyppyradalle. Lähdössä se odotti hienosti ja hyppäsi kutsusta ensimmäisen
aitaesteen yli. Sitten se päätti tarkistaa kisatoimihenkilöiden pätevyyden ja
juoksi nuuhkaisemaan ratahenkilöä, tuomaria ja ajanottajaa. Kutsuin Hedyn takaisin
lähtöön ja sitten suoritimme kisaesteet oikeassa järjestyksessä. Tietenkin
suoritus hylättiin tuon ylimääräisen juoksentelun takia, mutta muuten meno oli
oikein mallikasta. Sunnuntaina oli vuorossa toinen startti samassa paikassa ja
nyt Hedy jo uskoi, että radalle voi mennä ilman ennakkotarkastusta. Hienosti
yhteistyömme sujui ja vain keppien sisäänmenossa Hedy teki ylimääräisen
kierroksen ja sai siitä viisi virhepistettä. Kun kaikki muut luokan kisaajat
joko hylättiin tai tekivät vielä enemmän virheitä, meidät julistettiin
voittajiksi.
Vahvaa uskoa Hedyn kykyihin on tarvittu, eikä moni olisi
varmaan jaksanut sinnitellä sen kanssa yhtä kauan kuin minä. Kaikki ongelmat
juontuvat siitä, kun pentutreeneissä heittämäni pallo osui aitaesteeseen joka
rämähti maahan ihan Hedyn korvien vieressä. Silloin koiran päässä naksahti
jotain, ja se kehitti fobian joka kohdistui kaikenlaisiin koiraharrastustiloihin.
Hedyn varttuessa näin kuitenkin, että se ei muuten ollut arka eikä ahdistunut,
ei pelännyt ääniä, ihmisiä eikä koiria, ja siksi uskalsin jatkaa treenaamista.
Tein varmaan monta asiaa väärin ja ehkä jopa vahvistin sen fobiaa omalla
käytökselläni. Kun kuitenkin treenaamisen kuluessa iloinen suorittaminen
vahvistui kerta kerralta, jaksoin jatkaa. Viime keväänä käytiin konsultoimassa
Pertti Vilanderia ja hän totesi Hedyn olevan tervepäinen koira. Minua hän sen
sijaan moitti syypääksi fobian aiheutumiseen, en ole Hedyn mielestä luotettava
johtaja. Fobian syynähän saattaa olla se, että se agilitykentälle tultuamme pelkää minun alkavan taas heitellä holtittomasti tavaroita, kuten koko tapahtumasarjan alkaessa. Nyt
siis jatkamme iloisin mielin ja kunhan opitaan kontaktiesteiden oikeaoppinen
suoritus, uskaltaudutaan myös agilityradoille.
Fina-eläkeläinen ei oikein ymmärrä, että se jätetään
nykyisin kotiin agilityharrastusten aikana. Kun otan esille treenivarusteet, se
tulee kärkkymään eteiseen ja yrittää livahtaa ulos ja autoon ennen Hedyä. Finan
vasen takajalka oireilee oudosti, makuulta noustessaan se leputtaa sitä kahden
askeleen ajan, mutta sitten kulku on aivan normaalia. Elias ei ole löytänyt
jalasta selkeää syytä ja ainakin ristisiteen repeäminen on poissuljettu. Nyt
Fina saa juosta metsässä mielensä mukaan ja välillä se pääsee harjoitusten
päätteeksi kentälle suorittamaan muutamia esteitä.
Lähes kaksi vuotta on Tammitien parannusprojekti ollut käynnissä ja nyt ollaan loppusuoralla |
Nyt on helppo pyöräillä tai taluttaa koiria jalkakäytävällä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti