HEDYN KISAKENTILLÄ

Hedy oli paras ATD:n agilitykisoissa 4.10.2015

En tosiaankaan olisi vuosi sitten voinut kuvitella, että joskus seisoisin Hedyn kanssa agilitykisan ykköspalkintopallilla. Sunnuntaina uskomaton ihme kuitenkin tapahtui, ja Hedy sai voittoruusukkeen, lelun ja nameja.  Kun harjoituksissa agilitykuviot olivat alkaneet sujua ja Hedy käyttäytyi iloisesti ja innokkaasti, päätin kokeilla sen taitoja virallisella agilityareenalla. Tuntui oikein juhlalliselta täyttää kisakirja ja passi sekä lisätä Hedyn tiedot Suomen agilityliiton kisarekisteriin. Kun sopivasti naapuriseura KKK järjesti kisat pari viikkoa sitten, ilmoitin Hedyn hyppyradalle. Lähdössä se odotti hienosti ja hyppäsi kutsusta ensimmäisen aitaesteen yli. Sitten se päätti tarkistaa kisatoimihenkilöiden pätevyyden ja juoksi nuuhkaisemaan ratahenkilöä, tuomaria ja ajanottajaa. Kutsuin Hedyn takaisin lähtöön ja sitten suoritimme kisaesteet oikeassa järjestyksessä. Tietenkin suoritus hylättiin tuon ylimääräisen juoksentelun takia, mutta muuten meno oli oikein mallikasta. Sunnuntaina oli vuorossa toinen startti samassa paikassa ja nyt Hedy jo uskoi, että radalle voi mennä ilman ennakkotarkastusta. Hienosti yhteistyömme sujui ja vain keppien sisäänmenossa Hedy teki ylimääräisen kierroksen ja sai siitä viisi virhepistettä. Kun kaikki muut luokan kisaajat joko hylättiin tai tekivät vielä enemmän virheitä, meidät julistettiin voittajiksi. 

Vahvaa uskoa Hedyn kykyihin on tarvittu, eikä moni olisi varmaan jaksanut sinnitellä sen kanssa yhtä kauan kuin minä. Kaikki ongelmat juontuvat siitä, kun pentutreeneissä heittämäni pallo osui aitaesteeseen joka rämähti maahan ihan Hedyn korvien vieressä. Silloin koiran päässä naksahti jotain, ja se kehitti fobian joka kohdistui kaikenlaisiin koiraharrastustiloihin. Hedyn varttuessa näin kuitenkin, että se ei muuten ollut arka eikä ahdistunut, ei pelännyt ääniä, ihmisiä eikä koiria, ja siksi uskalsin jatkaa treenaamista. Tein varmaan monta asiaa väärin ja ehkä jopa vahvistin sen fobiaa omalla käytökselläni. Kun kuitenkin treenaamisen kuluessa iloinen suorittaminen vahvistui kerta kerralta, jaksoin jatkaa. Viime keväänä käytiin konsultoimassa Pertti Vilanderia ja hän totesi Hedyn olevan tervepäinen koira. Minua hän sen sijaan moitti syypääksi fobian aiheutumiseen, en ole Hedyn mielestä luotettava johtaja. Fobian syynähän saattaa olla se, että se agilitykentälle tultuamme pelkää minun alkavan taas heitellä holtittomasti tavaroita, kuten koko tapahtumasarjan alkaessa. Nyt siis jatkamme iloisin mielin ja kunhan opitaan kontaktiesteiden oikeaoppinen suoritus, uskaltaudutaan myös agilityradoille.

Fina-eläkeläinen ei oikein ymmärrä, että se jätetään nykyisin kotiin agilityharrastusten aikana. Kun otan esille treenivarusteet, se tulee kärkkymään eteiseen ja yrittää livahtaa ulos ja autoon ennen Hedyä. Finan vasen takajalka oireilee oudosti, makuulta noustessaan se leputtaa sitä kahden askeleen ajan, mutta sitten kulku on aivan normaalia. Elias ei ole löytänyt jalasta selkeää syytä ja ainakin ristisiteen repeäminen on poissuljettu. Nyt Fina saa juosta metsässä mielensä mukaan ja välillä se pääsee harjoitusten päätteeksi kentälle suorittamaan muutamia esteitä.

Lähes kaksi vuotta on Tammitien parannusprojekti ollut käynnissä ja nyt ollaan loppusuoralla

Nyt on helppo pyöräillä tai taluttaa koiria jalkakäytävällä