Marraskuun mietteitä

Hieman erilainen aamulenkki Meilahden kallioilla

En ollut uskoa silmiäni kun tarkistin edellisen blogikirjoituksen päivämäärän. Yli kuukausi on edellisestä postauksesta kulunut, vaikka mielestäni kirjoitin tekstin aivan äskettäin. No, kuukauden aikana ei ole tapahtunut kovinkaan mainittavia asioita. Ihanan kaunis syksy on innostanut ulkoilemaan ja treenailemaan Hedyn kanssa ulkona. Viime päivityksessä olin tohkeissani kertoessani Hedyn edistyksestä ja menestymisestä kisoissa. Sen jälkeen olemme osallistuneet muutamiin kisoihin, mutta tuloksia ei ole syntynyt. Hedy liikkuu hyvin, mutta on myös kovin herkkä häiriöille. Tänään kisasimme Ojangossa, ja kaikki meni hyvin siihen asti, kun piti mennä pussin läpi. Hedy kieltäytyi ensin, mutta meni sitten toisella yrityksellä läpi. Ratasuorituksen punainen lanka kuitenkin katkesi ja se kävi pari kertaa tsekkaamassa ratahenkilön, mutta palasi sitten suorittamaan radan loppuun kanssani. Muuten Hedy ei ollut ainoa, joka epäili pussin läpi menoa. Tuo este oli radan knoppi.

Olemme osallistuneet myös Leena Inkilän kontaktikurssille, ja käteen jäi hieman uusia oppeja. Leena oli vahvasti sitä mieltä, että Hedyn pitää itse tarjota suoritusta, eikä sitä saa pakottaa. Harjoittelemme tuota tarjoamista pienen maton kanssa eli se saa aina palkinnon kun tassut käyvät matolla. Hedy tajusi jujun hetkessä ja nyt aina kun laitan maton lattialle, se juoksee sen päälle ja odottaa palkintoa. Idea on että tätä mattoa siirretään sitten ongelmakohteen, esim. keinun lähelle ja rohkaistaan sitä tulemaan yhä lähemmäs estettä. Lopulta matto laitetaan esteen päälle ja koiran pitäisi haluta mennä esteelle maton kautta. Puomi ja A-este ovat jo melko varmoja ja Hedy jopa itse tarjoaa niille menoa palkinnon toivossa. Keinun kanssa saadaan kyllä tehdä työtä vielä kauan. Tuleekohan tästä koskaan valmista? Vielä ei kuitenkaan luovuteta, sillä niin paljon hyvää on jo saavutettu.

Fina ja Hedy osallistuvat joka kerta isännän haavanhoito-operaatioon.

Perjantaina olemme lähdössä Intiaan ja Nepaliin ja koirien hoitajaksi tulee taas luottohoitaja eli Roy. Saattaa olla että tyttöystäväkin majailee täällä ajoittain, mutta sehän on vain hoitajan viihtymisen kannalta mukavaa. Matkalle lähtö oli vielä viime viikolla vaakalaudalla, sillä Eliakselle suoritettu ”pikkuoperaatio” eli ihomuutoksen poisto reidestä aiheutti ikäviä jälkiseuraamuksia. Operaation jälkeen nousi kuume ja haava alkoi punottaa. Käynti päivystyksessä ja bakteeriviljely haavaeritteestä osoitti, että operaation yhteydessä haavaan oli joutunut kuoliota aiheuttava bakteeri. Lääkärin mielestä tuossa tilanteessa ei olisi suositeltavaa lähteä matkalle. Bakteeriin purevat antibiootti ja haava-alueen päivittäinen hoito huuhtelun ja dreenin vaihdon kanssa alkoi kuitenkin hiljalleen rauhoittaa tulehdusta sekä haavan umpeutumista, ja pari päivää sitten päädyimme uskaltautua matkalle. Eipä olisi uskottu, että pienen operaation vuoksi jouduttaisiin läpikäymään tällainen ruljanssi. Saattaapa olla potilasvahinkoilmoituksen paikka.