Nepal encore

  

Mt.Everest

 Kun tohkeissani kerroin ystävälleni  Nepalin vaellusmatkastamme, innostuneisuus ei oikein saanut vastakaikua. ” Eikö teidän iässänne pitäisi matkustaa johonkin luksuskohteeseen, missä saa lepäillä aurinkotuolissa, nauttia palveluista ja all inclusive –ylläpidosta”, hän tokaisi. Nepalin matkamme tosiaan oli kaikkea muuta kuin luksusta tuossa mielessä. Kipuaminen kivisiä polkuja lähes 4000 metrin korkeudella sijaitseviin kyliin oli tehtävä omin jaloin, ruoka oli vaatimatonta (tosin riittoisaa), lämmin suihku tarjolla vain joinakin päivinä ja öisin pysyi juuri ja juuri lämpimänä makuupussin sisällä. Palvelu kyllä oli täydellistä, oppaamme tuntui lukevan jopa ajatuksetkin. Ystävien kysymyksiin, miksi haluamme yhä uudelleen mennä Nepaliin vaeltamaan, on vaikea antaa tyhjentävää vastausta. Meitä viehättää nepalilaisten ystävällisyys, Himalajan huimat lumipeitteiset vuoret, terassiviljelmien vihreys ja kuvaukselliset kylät. Elämykset syntyivät  askelista jyrkillä kivisillä poluilla, vatsanpohjaa kouraisevien riippusiltojen ylityksistä ja majapaikkojen askeettisuudesta. Pääkaupunki Kathmandu taas kutsuu vaeltamaan Thamelin kapeilla kaduille, tekemään edullisia ostoksia ja viihtymään rennoissa ravintoloissa. Olemme ystävystyneet oppaan perheen kanssa ja olleet kutsuttuina heidän kotiinsa illalliselle joka kerta Kathmanduun saavuttuamme. Kantajamme on myös tuttu vuosien takaa ja jo kolmatta vuotta avustamme hänen kolmen lapsensa koulunkäyntiä.

Nepal on pieni köyhä maa Himalajan vuorijonon ja Intian tasankojen puristuksessa. Sen pinta-ala on vain puolet Suomesta, mutta väkiluku kuusinkertainen. Kuluneella vuosikymmenellä maan talous oli kohentunut merkittävästi, mutta viime kevään maanjäristykset ja maanvyöryt ovat pysäyttäneet lupaavan kehityksen. Yli 9000 ihmistä menetti henkensä järistyksissä ja useita syrjäisiä kyliä tuhoutui. Jälleenrakentaminen ei ole edennyt luvatusti ja poliittiset selkkaukset Intian kanssa ovat saattaneet maan ahdinkoon. Polttoaineen saanti on rajoitettua, sähköt katkeilevat  ja jopa lääkkeiden toimitus sairaaloihin on estynyt. Asiantuntijat sanovat että vastoinkäymisten vuoksi Nepali on taantunut lähes 20 vuotta nimenomaan köyhyyden poistamisessa. Turismi, joka on ollut maan kasvava elinkeino, on vähentynyt puoleen parhaista vuosista. Vaellusreitillä Everestin alueella oli hiljaista, mistä seurauksena majatalot ja ravintolat olivat tyhjillään. Useimpina öinä nukkumarauha oli taattu, sillä olimme majatalon ainoat asiakkaat. Vain kylän koirien haukku tai aamuvirkun kukon kieku saattoi herätellä. Turistikato on heikentänyt myös vuoristo-oppaiden, kantajien ja avustajien työtilannetta. Aineellisen ja rahallisen avun lisäksi matkustaminen Nepaliin juuri nyt olisi välillistä auttamista. Matkailija saa nauttia kauniista ja ystävällisestä  maasta ja paikallisten palvelujen tuottajat  saavat paljon kaivattuja tuloja, win-win –tilanne.



Tribhuvan-lentokentällä opas Megha vastassa

Seuraavana päivänä lento Luklaan (2860 m), "maailman vaarallisimmalle" kentälle

 

Namche Bazariin 3700 m oli rankka nousu

Lounas Everest View -hotellin terassilla

Matkan varrella ylitettiin kymmeniä riippusiltoja


 



Khumjungissa paikallinen eläinlääkäri antoi koiralle Ivermektiini-hoidon

Herttaiset keksinkerjääjät