Saarroksissa

Joulupäivän kävelyllä poimittiin suppilovahveroita

Kinokset peittävät kohta työhuoneen ikkunanäkymän

Onhan kunnon talvea jo odoteltu ja toivottu, sellaista pientä pakkasta ja valkeaa maisemaa. Joulupäivän metsäkävelyllä poimimme suppilovahveroita, mutta nyt näen tuskin ulos ikkunasta lumivallien saarroksesta. Ei olisi toiveiden tarvinnut täyttyä ihan näin moninkertaisesti. Hannusjärven aamulenkillä tuskin löysimme polun uraa, mutta se ei Hedyä haitannut. Se sukelteli pumpulilumessa, loikki kuin kauris kumpujen yli ja jäljesti hetken aikaa peuraa. Fina pysytteli mielellään jalkojemme juuressa, missä oli edes hieman poljettua jälkeä. Pakkasten lauhtuessa kaupungin äskettäin uusimaan vesijohtoverkkoon tuli vika ja ilman ennakkovaroitusta hanat ja wc-pöntöt kieltäytyivät juoksuttamasta vettä. Onneksi korjausta ei tarvinnut maksaa omasta kukkarosta, sillä massiiviseen korjausoperaatioon tarvittiin kaivuria, säiliöautoa ja maansiirtokuormuria. Myöhään illalla vesi alkoi taas lorista putkistossamme.

Länsiväylän lumikaaos

Metsäään

Tänään korjasin pois viimeisetkin joulukoristeet, koirien joulukaulukset ja joulupukin ikkunasta. Piparkakkutalon tai oikeastaan kirkon laitoin foliopussiin odottamaan pojanpoikien tuloa Kanarialta maaliskuussa. Heille suomalainen piparkakku on suurta herkkua ja uskoisin piparisen maun säilyvän pussissa siihen asti.

Ginan kotona ei tarvinnut miettiä kuka söisi kinkun rippeet. Se oli päättänyt herkutella omin päin sillä aikaa, kun perhe on töissä/koulussa, mutta joutuikin yllätetyksi. Risto oli hankkinut seurantakameran ja päätti viime viikolla kokeilla sitä. Hän asensi kameran olohuoneeseen kuvaamaan kohti keittiötä ja käynnisti kokeilun työpäivän lomassa. Videokuvassa näkyi outoa liikettä, joka tarkentui lieden päällä seisovaan Ginaan. Siellä se oli täydessä touhussa syömässä pannuun jääneitä kinkunrippeitä. Kun Risto mikrofonin välityksellä huusi: ”Gina alas”, se nosti päätään mutta kun ei nähnyt ketään, jatkoi syömistä. Toista tiukempaa komennusta se sitten uskoi, mutta nappasi paistinlastan suuhunsa ja juoksi aarteensa kanssa sohvalle. Ei tainnut olla ensimmäinen kerta, kun Gina siivosi lieden ja työpöydän. Onneksi lieden nappulat vaativat käynnistyäkseen samanaikaisen painamisen ja vääntämisen, joten koira ei sentään vahingossa voi laittaa levyä päälle. Ohjeistin perhettä pitämään työpöydän ja lieden puhtaana, jottei vastaisuudessa Gina aiheuta vahinkoa tai syö jotain sille sopimatonta.

Orapihlajantiellä odoteltiin vakavina joulupukkia. Veikko-parson ei malttanut tulla kuvaan

Joulupukki toi Ginalle oloasun

Voiton oloasussa oli dinoja

 

Agilityrintamalle ei kuulu oikein hyvää, sillä Ginan ja minun yhteistyö takkuilee yhä. Teemme hyviä ratoja, mutta aina jossain kohdassa Gina tulkitsee ohjauksen eri tavoin kuin olen tarkoittanut ja valitsee väärän esteen. Olen liian hidas liikkeissäni, ja Gina taas on liian nopea tulkitsemaan suuntaa. Kunhan harjoitukset käynnistyvät täydellä teholla joulutauon jälkeen, uskoisin että päästään pian samalla aaltopituudelle. Joululomalla kävin omatoimiharjoituksissa Sporttikoirahallilla ja sain Wernerin ja tyttöystävä-Susannan mukaani. Pienen alkunäytöksen jälkeen Werner halusi kokeilla Ginan ohjaamista ja sehän sujui kuin vanhalta tekijältä. Poika osoitti aivan ilmiömäistä kykyä niin ohjauksessa kuin liikkumisessaan. Werner innostui lajista valtavasti ja kyseli heti mahdollisuuksia oppia lisää ja jopa päästä kisaamaan. Heidän yhteistyönsä saattaa tuoda hyviä tuloksia, sillä Gina on taitava koira ja Werner ketterä ja nopea liikkuja. Kevätkauden epävirallisissa kisoissa Werner voisi jo kokeilla taitojansa. Susanna taas sanoi, ettei ollut tiennyt agilityn olevan näin hauskaa ja hienoa yhteistyötä koiran kanssa.