Tietoliikenneongelmia

Laajakaistayhteys tietokoneeltani on jo keväästä asti oikutellut, välillä yhteys on toiminut moitteettomasti, mutta usein se on kadonnut kokonaan. Viime viikolla yhteys katkesi lopullisesti ja otin yhteyttä operaattorin vikapalveluun. Puhelussa käytiin läpi kaikki mahdolliset viat, jotka osaisin korjata itse, mutta kun olin jo kokeillut ne, luvattiin lähettää korjaaja paikalle. Hän totesi modeemin olevan ”sekaisin” ja kun kotona oli toinen samanlainen modeemi hyllyssä, se asennettiin. Yhteys alkoi taas toimia, mutta WLAN oikutteli eikä päästänyt verkkoon kannettavaa eikä puhelinta. Soitin taas vikailmoitukseen, josta vain todettiin, että vika on meidän asetuksissamme ja niiden korjaus pitäisi hoitaa itse. Vaadin kuitenkin uuden modeemin toimittamista (sopimuksessa on vuokramodeemi). Sen saavuttua aloin vaihtaa kaapeleita, ja silloin selvisi ongelmien oikea syy. DSL-kaapeli oli melkein poikki, samoin yhteyskaapeli reitittimeen. Nyt muistin, että pennut olivat eräänä yönä päässeet ulos työhuoneen aitauksesta ja pienet hampaat olivat tietenkin maistelleet ihania kaapelijohtoja. Hyvä, ettei korjaaja huomannut rikkinäistä johtoa, sillä silloin olisin joutunut maksamaan korjauksen omasta pussista, kun syy oli itse aiheutettu. Kävin ostamassa uuden kaapelin reitittimeen ja nyt kaikki verkot ovat pystyssä.

Johdonpurijariiviöt kävivät vahvistusrokotuksilla kolme viikkoa sitten. Eläinlääkärin tutkimuksen ja rokotusten jälkeen leikittiin taas takapihalla. Oli ilo nähdä reippaat ja hyvin kehittyneet pennut kirmailemassa pitkin ja poikin. Hedy oli innoissaan eikä aina osannut valita, kenen kanssa leikkisi. Isomummu Fina pääsi myös pihalle, mutta sen hermot eivät kestäneet pentujen rajuja leikkejä. Hedy oli myös hieman mustasukkainen Finalle, joten isomummu joutui karanteeniin. Viron poika Kutt ei ymmärrettävästi päässyt mukaan, mutta isäntäperheeltä on tullut kuvia, joissa Kutt poseeraa onnellisen näköisenä mukavan näköisessä kodissa.

Kuvien ottaminen vastaanotolla ja pihalla oli haasteellista, eikä yhtään kunnon kuvaa jäänyt kameraani. Väreissä ruskea tulee esiin liian voimakkaasti, luonnossa pentujen turkit ovat mukavan brindlejä.

Koda

Primi

Uuno

Jedi

 Viikonloppuna pidimme taas perinteiset  rapukestit perheen kesken ja talo täyttyi äänistä, laulusta ja koirien haukunnasta. Ginan lisäksi Voitto-poika tuli Turusta ja niinpä kekkereiden pääluku oli 14 ihmistä ja 4 koiraa. Sunnuntaina Voitto jäi meille hoitoon perheen lähtiessä Linnanmäelle. Voitto vahti oman perheen tavaroita, eikä malttanut tulla edes ulos meidän kanssamme. Poimimme omenoita ja omat koirat pyörivät vierellä. Sisälle tultuani en kuitenkaan löytänyt Voittoa mistään. Juoksin ympäri taloa ja pihaa ja kutsuin Voittoa. Pahin pelko oli, että se on huomaamattamme tullut ulos ja lähtenyt rusakon perään. Hetken kuluttua ovikello soi ja naapuri seisoi siellä Voitto sylissään. Se oli kuitenkin tullut ulos ja livahtanut aidan läpi naapurin tontille grillaustuoksujen houkuttamana. Naapuri oli soittanut kaulapannassa olevaan puhelinnumeroon ja pelästyttänyt tietenkin Jukan. Helpotus oli suuri, kun Voitto olikin vain kuokkimassa naapurin grillikesteillä eikä metsästämässä pupuja.

Anna ja koirakaverit. Fina inhoaa kuvaamista ja siirtyi heti kameran nähtyään sivuun