keskiviikkona, syyskuuta 21, 2016

Ohi on!

Olen taas vaihtanut sänkyyn puhtaat lakanat, ja nyt ne myös pysyvät puhtaina kohtuullisen ajan. Edellisten viikkojen aikana Hedy on pitänyt huolen siitä, että lakanat ovat menneet vaihtoon jopa päivittäin. Hedyn juoksut olivat odotettavissa kun astutuksesta oli kulunut runsas kuusi kuukautta. Toivoin että se nyt jo olisi suostunut pitämään suojahousuja, mutta housuralli jatkui entiseen tapaan. Se kyllä antoi pukea ne sovinnolla, mutta heti kun käänsin selkäni, housut olivat poissa. Lopulta kyllästyin taisteluun ja päädyin vain pesemään lattioita ja petivaatteita. Lyhytkarvaisen koiran tiputtelu on melko runsasta, kun turkki ei suodata vuotoa yhtään. Juoksusotkuista saan vain syyttää itseäni, kun annan koirien tulla sänkyyn, mutta se valinta on tehty jo pentuiässä.

Tänään voisi melkein sanoa, että syksy on paras vuodenaika. Aurinko lämmittää mukavasti, ei liian kuumasti, luonto ilakoi väreissä, eikä metsässä tarvitse pelätä käärmeitä eikä kohta punkkejakaan. Koirat napsivat metsässä edelleen mustikoita, vaikka mielestäni varvut näyttävät aivan tyhjiltä. Kuivan ja kauniin syksyn ainoa varjopuoli on, että lupaava sienikausi on toistaiseksi päättynyt. Ei edes roskasieniä nouse pintaan ja ne muutamat yritteliäät suppilovahverot ovat jo valmiiksi kuivuneita. Jos ensi viikolla tulee luvattua sadetta, suppilot varmaan virkoavat ja sato saatta uudistua. Toissa viikonloppuna saimme Ristolta ja Sarilta kutsun tulla veneretkelle saaristoon sieniä ja puolukoita poimimaan. Laitoimme eväät valmiiksi, pakkasimme poimurit ja sienikorit ja odotimme Haukilahden rannassa, että Risto hakisi veneen. Saaristoretki ei toteutunutkaan, sillä veneen sähköt olivat poissa ja hytti täynnä vettä. Poika oli ollut tyttöystävän kanssa veneilemässä, ja retken päätteeksi hän oli unohtanut sähköt päälle ja kajuutan ikkunan auki. Ajoimme autolla Linloon, söimme eväät rantakalliolla ja kiertelimme saaren poluilla melkein eksyksiin asti. Viime sunnuntaina sitten uusimme yrityksen ja rantauduimme onnekkaasti Pentalan saaren laituriin. Nautimme hyvät eväät kuohuviinin kera, mutta saalista emme saaneet nimeksikään. Ihanan kaunis iltapäivä, pitkä kävely saaren poluilla ja raikas meri-ilma oli iltapäivän saldo, vaikka korit olivat tyhjillään.


Yksinäinen tatti

Pentalan laiturilla sienipiirakkaa ja kuohuviiniä

Gina kukkulankuningatar

Pentalan saaressa on lampi

Kuivattuja omenia































Sadonkorjuu omalla tontilla alkaa olla päätöksessä. Vanha omenapuu intoutui taas kantamaan hedelmää oksat notkuen. Varastossa on  20 litraa omenamehua ja jääkaapissa "Maailman parasta omenahilloa" lukemattomia purkkeja. Omenapiirakoita on syöty viikottain ja viimeisin säilöntäidea syntyi kun kokeilin kuivatusta. Terveellisiä, maukkaista snacksejä syntyi vähällä vaivalla.

Ei kommentteja: