Tänä vuonna kevät on todella tullut keikkuen, lupauksia siitä saatiin jo huhtikuussa, mutta toukokuussa palattiin talvisiin olosuhteisiin. Viime tiistain agilitytreeneissä rakensimme rataa sakeassa lumipyryssä, mutta onneksi aurinko palasi sulattamaan lumet ennen treenien alkua. Olin pukeutunut liian keveästi ja ehkä siksi tulollaan oleva flunssa äityi oikein ärhäkäksi. Treenaaminen on muutenkin melkoista äheltämistä. Kun jalka ei anna liikkua halutulla tavalla, yritän täydentää ohjausta huitomalla. Äänikomennot ovat yhtä kähisemistä yskästä johtuen. Ei ihme, että Gina ei oikein ymmärrä mitä kentällä pitäisi tehdä. Optimistina kuitenkin ilmoittauduin jo ensi viikolla kisoihin uskoen että jokainen päivä tuo oloon helpotusta. Yli kolmen kuukauden tauko takuulla tuntuu.
Optimismi ei riitä kuitenkaan uskomaan, että Finan vointi voisi kohentua. Kuukausi sitten se alkoi potea hengenahdistusta ja röntgenissä todettiin keuhkoissa epäselviä löydöksiä, ilmeisiä kasvaimia. Ennuste on huono ja usean kerran olen jo uskonut, että lähtö on käsillä. Elias on antanut Finalles kortisonia, ja aivan yllättävän hyvin se on vaikuttanut Finan vointiin. Se on täysillä mukana arjessa, kulkee lenkeillä reippaasti ja hakee käpyjä. Vain tiheä hengitys ja laihtunut olemus kertoo, että kaikki ei ole hyvin. Ruokahalu on huono ja nyt Fina saa syödä niin paljon herkkuja, kuin se vain haluaa ja jaksaa. Tätä kirjoittaessani se tuli tökkimään kuonoa syliini ja asettautui viereen makoilemaan. Monta itkua on jo itketty ja monta itkua on vielä edessä, mutta eletään päivä kerrallaan ja nautitaan jokaisesta hetkestä ja yhdessäolosta.
Heti Finan diagnoosin tultua ilmi, aloin etsiä uutta pentua, sillä muuten Hedy jäisi yksin. Kauaa ei tarvinnut etsiä. Hyvien kasvattajayhteyksien ja ystävien huolenpidon ansiosta sain tiedon, että Jyväskylään oli 27.4. syntynyt kahdeksan pentua, kuusi tyttöä ja kaksi poikaa. Kun soitin kasvattaja Kiia Vuorenmaalle, hän sanoi, että kyllä sinulle on täältä yksi tyttö jo varattuna. Maanantaina menen katsomaan pentuja ja viikkoa ennen juhannusta haetaan tyttö kotiin. Jos Fina jaksaa sinnitellä, se saa jopa tutustua uuteen lauman jäseneen.
Hyviin uutisiin kuuluu taas se, että kirjoitustyöni on edennyt niin pitkälle, että olen jättänyt novellikokoelman taittoon. Painoon käsikirjoitus menee parin kuukauden sisällä ja julkkarit ovat 20.9. Vuosien työ on saanut jonkinlaisen päätöksen, mutta kirjoittaminen jatkuu uudella ponnella.
Lopuksi kuvasarja Finasta ja Hedystä, toivottavasti ei sentään viimeisiä.
 |
| Fina Piilopirtin terassilla viikko diagnoosin jälkeen. Valokuvia otettaessa Fina on aina alistuneen näköinen. |
 |
| Hankikeli oli koirien mieleen, pihalla saattoi juosennella uppoamatta lumeen |
 |
| Käpyjä kerätään edelleen aamulenkillä, Hedy etsii parasta |
 |
| Finan käpytaivas |
 |
| Läheisyyttä haetaan edelleen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti