maanantaina, lokakuuta 08, 2018

Pihan kasvojen kohotus

Runsas vuosi sitten aloitettu pihaprojekti on saatu päätökseen. Kesällä 2017 päätimme, että jaamme tontin kahteen osaan ja myymme takapihan osan. Asia ei ollutkaan niin yksinkertainen kuin oletimme. Tilaksi merkitty alue piti ensiksi rekisteröidä tontiksi. Koska nykyisen rakennuksen asuinneliöt vievät liian paljon rakennusoikeutta, toisen osan voi vain myydä hallinnanjakosopimuksella, ei siis lohkoa erilliseksi tontiksi. Ei ollut oikein helppo ymmärtää näitä rakennusoikeuden kiemuroita, mutta oli vain uskottava, että näin Espoon kaupungin rakennusmääräykset ovat. Arkkitehti laski tarkalleen nykyisen rakennuksen asuinpinta-alan, jonka jälkeen toisessa rakennuksessa saa olla vain 101 asuinneliötä. Seitsemänkymmentäluvulla rakennetussa talossamme jopa takkahuone ja uima-allashuone lasketaan asuintilaksi, koska niissä on niin paljon ikkunapintaa. Joka tapauksessa tontin osalle löytyi halukas ostaja ja kaupat tehtiin elokuun lopulla. Saamme naapuriksi iranilaistaustaisen perheen, jossa 10-vuotias poika. Perhe on tullut Suomeen jo 1990-luvulla, he ovat Suomen kansalaisia ja töissä täällä. Mukavan tuntuisia ihmisiä, en usko että meidän naapurisopu on vaarassa.

Hedy miettii, minne uskaltaa tehdä asiat


Fina on mukana
Takapihan myynnin yhteydessä päätimme, että etupihasta tehdään viihtyisä oleskelupaikka. Yhteydenotto Pihanne-yritykseen tapahtui myös vuosi sitten. Suunnitteluluonnoksen saimme alkukeväästä ja työt alkoivat elokuussa. Nyt piha on ollut valmiina pari viikkoa. Koskaan täällä asuessamme ei pihatöitä ole tehty näin perusteellisesti ja viimeistellysti. Nyt odotamme innokkaina ensi kevättä, että pääsemme nauttimaan pihan kukoistuksesta, grillailemaan ja viihtymään. Kun naapuri aloittaa rakennustyöt, koirien ulkoilu siirtyy etupihalle, joka tosin on paljon pienempi kuin aikaisempi kirmailualue. Tukevasti rakennetut aita ja portit, ja koirat voi päästää nyt turvallisesti etupihalle.

Syksyn remonttitöiden aikana ehdimme jopa reissata Kiinassa. Henrik ja Aleksandra olivat koiravahteina ja huolettomina kiertelimme Etelä-Kiinan ihanissa maisemissa. Asensin puhelimeen VPN:n ja niin some-yhteydenpito kotiinpäin onnistui ongelmitta. Miten ihmeessä onkaan ennen pärjätty ilman Whatsappia? Sen avulla saimme Kiinaan jopa tärkeän kopion Eliaksen vanhasta passista, jota tarvittiin junalippujen lunastamiseen.

Elokuussa ehdimme Hedyn kanssa korkata agilityn 3. luokan ja heti ensimmäisessä kisassa tuli 0-tulos. Sitten taas on ollut pitkä tauko, mutta eilen ehdimme kisaamaan Kirkkonummelle. Hyppyradalta saimme 0-tuloksen hiuksenhienolla yliajalla, mutta muut radat hyllytettiin. Treenaamattomuus näkyy siinä, etten osaa oikein ennakoida Hedyn vauhtia ja suuntia. Tällä viikolla aloitetaan treenit ja sitten taas saadaan varmuutta tekemiseen.

Kuvasatoa


Etelä-Kiinasta

Kävelyretkellä Li-joen rannalla

Kalligrafia opissa -mehän osataan!
Pyöräretkellä kuvaustauko

Longjin 2000-vuotta vanhoja riisiterasseja
Sitten kun jalat väsyvät, kulku onnistuu näin


Ei kommentteja: