Kemijärvi toisen kerran

Kemijärvi Kotavaaran näkötornista nähtynä

 

Sunnuntaiaamun rauhaa mökin kuistilta nähtynä

Katsoin pitkän ennusteen säätilaa ennen Kemijärvelle, Piilopirtille lähtöä. Lämmintä keliä oli luvassa mutta pakkasimme silti varmuuden vuoksi mukaan kevyttoppatakit ja fleece-jakut. Muutama vuosi sitten kotiin lähtiessä saimme pakata laukkuun käyttämättömät hellevaatteet. Nyt taitaa käydä niin, että käyttämättä jäävät toppatakit. Aluksi naureskelimme hellevaroituksille, oli kerrassaan juhlaa syödä kesäkeittiössä, uida monta kertaa päivässä ja löhöillä aurinkotuolissa. Nyt runsaan viikon jälkeen etsimme varjoa ja tuulenhenkäystä mökin seinustalta, uimme pari tunnin välein ja vedämme verhot kauniin järvimaiseman eteen.  Kun mittari näyttää varjossa 32 astetta, auringonpaisteessa on reilusti yli 40 astetta. Ilta-aurinko porottaa mökin kuistille klo 23 asti, joten varjoa ei tahdo löytyä. Emme silti valita, tämä on pitkästä aikaa oikea kesä. Hedy ja Isla pärjäävät lämmöstä huolimatta hyvin ja jaksavat kirmailla pihaniityllä. Hedy lähtee uimaan, kun sille heittää kepin, mutta Isla pitää kantaa veteen. Ehkä se hiljalleen oppii luottamaan veden kantamaan.

Kesäkeittiön avajaiset

Hedy

 Olemme taas osallistuneet paikallisiin tapahtumiin. Viime lauantaina vietettiin naapurikylän, Soppelan rantakalajuhlia. Sinne pitää aina mennä vähintään paistettujen muikkujen takia, mutta hauska on myös seurata iloisten ihmisten tapaamisia ja kuunnella paikallisen orkesterin soittamaa humppaa.

 

Rantakalajuhlassa tarjottiin myös lettuja

 Eilen lähdimme Kursun koiramarkkinoille, missä oli myös match show. Isla pääsi esittelemään sulojaan ja se sijoittui hienosti punaisten aikuisten toiseksi. Toimme hieman epätavallista rotukirjoa näyttelyyn, sillä suurin osa koirista oli joko metsästys- tai paimenkoiria

.Poroja ei ole näkynyt kovin paljoa, ilmeisesti sen vuoksi, ettei niiden tarvitse tulla sääskiä pakoon avoimille paikoille. Tänään kuitenkin yksinäinen vaadin tuli pihanurmikolle ilmeisesti hyvän heinäaterian toivossa. Hedy ajoi sen pois, vain portille asti. Isla juoksi häntä koipien välissä kuistille ja haukkui kimeästi turvallisen välimatkan päästä. Muistissa on vielä edelliset ”porokoiramme” Cessi ja Cindy. Niitä saatiin monesti henki kurkussa odotella jopa vuorokauden verran porojahdin jäljiltä.

Vaikka omalta laiturilta pääsee uimaan, tarjoavat Kemijärven monet hiekkarannat uimaelämyksiä. Löysimme taas ”uuden” rannan Kälkäjän länsipuolelta. Matala ranta houkutteli jopa Islan kahlaamaan, Hedy polskutteli jo ihan vapaasti ilman keppihoukutusta.

Oma biitsi