maanantaina, maaliskuuta 02, 2020

Valkoinen maailma

 Reissukoirat Isla ja Hedy pääsivät taas nauttimaan autojunan makuuhytin mukavista pedeistä. Ne pötköttelevät rauhassa aina siihen asti kun päätepysäkillä Rovaniemellä alamme pukeutumaan ja keräämään kamppeita. Asemapihalla haukoimme hetken henkeä, kuiva kirpeä pakkasilma oli aivan jotain muuta kuin Espoon kostea talvinen viima. Lumikinoksen tien varsilla olivat metrin korkuiset ja timantit kiiltelivät lumihangilla. Perillä Kemijärven Räisälässä odotti lämmin mökki, mutta ulkona pakkaslukema lähenteli kahtakymmentä. Koirat linnoittautuivat sohvalle porontaljan päälle ja me ihmiset vedimme lisää fleeceä ja lämpökerrastoa päälle. Korkeapaine tarjosi upean maiseman, mutta ulkona siitä pystyi nauttimaan vain hetken, varsinkin kun seuraavana päivän lähestyttiin -30 astetta. Takasi rätisi tuli, sauna lämpisi päivittäin ja etelän ihmiset selvisivät kauden pakkaspiikistä. Tänään on jo aivan mahtava ulkoilukeli, aurinkoa, vain -8 astetta ja pumpulinpehmeää uutta lunta.

Isla alkaa jo henkisesti valmistautua äitiyteen, se ei enää ole kovin innokas vastaamaan Hedyn leikkiin kutsuihin. Mieluiten Isla makaa kiinni kyljessäni (kuten nyt tätä kirjoittaessani) tai änkeää sängyssä peiton alle. Iloinen leikkisä Isla on hetkeksi vakavoitunut. Tulevien pentujen kyselijöitä on ollut päivittäin, ja joudun käännyttämään mukavan tuntuiset ihmiset pois. Kun ultrassa näkyi kuusi pentua, voisi muutama pentu olla kuvauksen aikana piilossa ja todellisuudessa syntyä ehkä kahdeksan pentua. Tämä kaikki edellytyksellä, että odotus ja synnytys menevät hyvin ja kaikki pennut ovat terveitä.
Ei perässähiihtäjiä, latua huutavia, luistelijoita

Kaksinkertaiset manttelit päällä automatkalla


Tasalämpöistä makuuhuoneen mittarin mukaan

Hedyn mamma Gina vietti 11-vuotispäiviä

Hedy hoivaa tulevaa mammaa

Ei kommentteja: