sunnuntaina, huhtikuuta 12, 2020

Huoleton staffimamma

Miten pentutalossa voikaan olla näin rauhallista? Muistelen näitä päiviä sitten parin viikon päästä, kun pennut vilistävät laatikossa, yrittävät tulla laidan yli, huutavat ruokaa ja kakkaavat sinne sun tänne. Islalta tulee ilmeisen paljon ja ravitsevaa maitoa, sillä pennut ovat tuplanneet painonsa ja nukkuvat syöttöjen välillä rauhallisesti. Olen jopa hieman huolestunut siitä, että Isla viihtyy meidän kanssamme enemmän kuin pentujen luona. Hedy käy kurkkaamassa laatikon reunalla, nuuhkaisee tai nuolaisee pentuja. Siitä on varmaan paljon apua, sitten kun tarvitaan leikittäjää.

Eilen leikkasin kaikkien kynnet, yhteensä 28 pientä terävää uloketta. Pennun jalassa on kyllä viisi kynttä, mutta se viides on takaosassa anturassa. Tarkkana sai olla, etteivät sakset osuneet pieneen tassuun. Tänään ovat silmät auenneet melkein kokonaan ja nyt pennut alkavat saada pienen staffin ilmeen. Ylihuomenna aloitan loishäädön eli jokainen pentu saa suuhunsa nokareen Canex-tahnaa. Madotus toistuu joka toinen viikko, kunnes pentu on 12-viikkoinen.

Silmät sirrillään

Hedy hoitaa
Kaverihali

Raitatyttö erottuu helposti

Veli ja siskot

Ei kommentteja: