 |
| Pöytä on katettu |
Olin jo asennoitunut lumettomaan talveen ja sen tuomiin moniin helpotuksiin, kuten kevyehköön pukeutumiseen, lumettomaan pihamaahan ja auton sulaan etulasiin. Yksi yö ja kaikki muuttui. Ulkona oli ihmeen valoisaa, puhdasta ja satumaisen kaunista ja olinkin iloinen lumen tulosta. Toisaalta kun lunta satoi taukoamatta, paniikki alkoi iskeä: jaksammeko aurata pihamaan, pääseekö autolla ulos pihasta ja kestävätkö perennan kasvit lumikuormaa . Onneksi lumi oli kevyttä pakkaslunta ja onneksi naapurin Matti tuli traktorin kanssa avuksi ja aurasi pois suurimmat kinokset. Avustin parhaani mukaan kolaamisessa, mutta lapiota piti olkapäävamman vuoksi pitää vasemmassa kädessä. Seuraavana päivänä luulin jo saaneeni sydänkohtauksen, kun vasenta rintaa puristi ja särki. Lihakset ja jänteet siellä vain vihottelivat, olivat joutuneet yllättävän rasituksen kohteeksi.
Hedy kahlasi urheasti lumessa asioilleen, mutta Isla yritti uskotella, että kinokseen ei pysty kyykistymään. Jos silmä vältti, se livahti takaisin sisään lämpöiseen. Nyt koirille on aurattu oma käytävä, jonka päähän ne ovat perustaneet ulkovessan. Siivoan päivittäin lapiolla jätökset, jotka näyttävät räikeän rumilta valkoisessa lumessa. Nyt muuten näkee myös, miten uroskoirat nostavat koipeaan ihan portinpielen kinokseen ja postilaatikon juureen.
 |
| Hedy ei pelkää kinoksia |
Kävelylenkit ovat enimmäkseen korttelikierroksia, mutta välillä uskaltaudutaan metsän poluille. Taas näkee hienosti metsän kulkijoiden jälkiä, peurat poukkoilevat sinne tänne ja jänikset loikkivat pajukoiden ympärillä. Katukävelyillä tapaa paljon koirakavereita ja yleensä ihan mukavia. Hedyn ja Islan yhteinen poikakaveri on yorkshirenterrieri Kalle. Kun Hedy näkee Kallen toisella puolella katua, se aloittaa kimeän leikkihaukun. Eräänä päivänä Kalle pysähtyi meidän portille haukkumaan ja katseli olisivatko tyttöystävät ulkona. Leikkimään näitä kaveruksia ei voi päästää, Kalle on suunnilleen saman kokoinen kuin Hedyn pakaralihas ja poikaparka joutuisi kyllä jyrätyksi. Turhan paljon tulee lenkillä kyllä vastaan räyskyttäjiä, yleensä pieniä karvapalloja. Kerran jäin juttelemaan havannankoiran omistajan kanssa ja hän varoitti, että koiransa ei siedä muita. Hiljalleen pieni kaveri rauhoittui ja antoi jopa staffien tulla lähemmäs. Taas eräänä iltana kohdattiin lenkillä ja omistaja totesi, että sieltä ne kiltit staffit tulevat. Huonointa koirakuria edustavat sellaiset isot roikaleet, jotka juoksevat piha-aidalle
rähisemään, hyppivät sitä vasten niin, että saa pelätä lautojen antavan periksi. Silloin Hedy ja Isla saattavat räyskiä takaisin.
 |
| Talvipäivän sisäleikkejä |
 |
| Ikean tuliaisena pehmokissa |
 |
| Hedy omii kissan ja Isla kertoo ettei edes halua sitä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti