Eriskummallinen, poikkeuksellinen, ahdistava, uudistava, mielenkiintoinen. Sanoja joilla voisin kuvata mennyttä vuotta 2020. En muista tarkalleen, millaisia uudenvuoden lupauksia tein tammikuussa 2020, mutta varmaan toivoin terveyttä itselle ja lähimmäisille, vireää koiraharrastusta ja aktiivista kirjoittamistyötä. Ei tullut mieleenkään, että joutuisin itse kirurgin käsittelyyn, tai luopumaan monista harrastuksista ja eristäytymään läheisistä ja ystävistä. Silti uskallan sanoa, että vuosi on mennyt suhteellisen hyvin ja jopa tuottanut paljon ilon lähteitä. En ole varmaan koskaan lukenut vuodessa näin paljon kirjoja, katsonut pitkiä nettisarjoja tai kävellyt näin paljon.
Toiveeni, että Islan pennutus onnistuisi, toteutui täydellisesti. Kun astutus oli tapahtunut, ei meillä ollut aavistustakaan koronarajoituksista. Pennut syntyivät juuri kun tartuntakäyrät olivat korkeimmillaan, mutta eristyksen ansiosta oli hyvää aikaa istua pentulaatikon äärellä ja ihailla seitsemän staffipalleron kehitystä. Islan pennut ovat toden teolla olleet vuoden ilon tuottajia itselleni ja uskoisin myös uusille staffiperheille.
Matkatoiveet on haudattu toistaiseksi, mutta onneksi olemme ehtineet matkustaa maailman eri puolille. Valokuvakirjat muistuttavat meitä tunturivaelluksista, Himalajan vuoriretkistä, Uuden Seelannin ihmeellisyyksistä, Costa Rican vehreydestä ja savannien eläinmaailmasta. Uskaltauduimme jopa matkustamaan kesällä Kemijärven mökille, mutta nyt tammikuun alkuun varatun matkan peruimme. Ei tee mieli tunkeutua ihmisjoukkoihin asemilla ja junassa, mieluummin odotamme rokotusten tuomaa koronahelpotusta ja matkustamisen helppoutta.
Päivät ovat täyttyneet mukavasti kirjoitustyöstä. Viime keväänä aloitin isäni elämäkerran kirjoittamisen ja nyt on jo loppusuora näkyvissä. Otin aikoinaan talteen lapsuudenkodistani kaikki vanhempieni kirjeet ja valokuvat ja käytin silloin paljon aikaa niiden arkistointiin. Nyt kiittelen itseäni siitä työstä, sillä järjestetystä mapista löytyy nimikoituna eri henkilöiden kirjeenvaihto. Kauniilla käsialalla kirjoitettuja kirjeitä, rakkaudesta, huolenpidosta ja käytännön asioiden hoitamisesta. Kirjoitustyö on ollut huima matka sukuni ja myös Suomen historiaan, Valokuvat ja kirjeet alkoivat elää ja google täydentää tietoaukkoja käsittämättömän tarkasti. Kirja valmistuu kevättalvella mutta nyt jo melkein pelkään ikävääni työn päättymisestä.
Jouluaaton vietimme Riston perheen luona, joka kuuluu lähes ydinperheeseen. Gina, Hedy, Isla ja Jade olivat innokkaita joulukoiria ja käyttäytyivät hienosti. Hedy tosin repi joululahjansa alle minuutissa.
Kiitän lukijoita erikummallisesta vuodesta 2020 ja toivotan hyvää uutta ja positiivisesti erilaista vuotta 2021. Toivottavasti pääsemme tapaamaan vapaammin, harrastamaan ja liikkumaan paikasta toiseen ilman pelkoa koronaviruksen tarttumisesta. Siihen asti pidetään huoli toisistamme, itsestämme ja koiristamme.
 |
| Joulun väsyneet juhlijat , Gina-mamma ja Hedy tytär |
 |
| Hedyn ja Islan joulukuva vaati kärsivällisyyttä ja paljon nakkeja. Tässä Islan kieli on jo ulkona valmiina nappaamaan nakinpalan. |
 |
| Tapaninpäivän ulkoilua Uunisaaressa |
 |
| Turun Valma-käppänä kävi kylässä |
 |
| Materiaalia elämäkertatyöhön |
 |
| Eevi ja Fina valvovat kirjoitusmateriaalia |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti