Uusi aluevaltaus elokuvasaralta oli katsoa viikonloppuna digiboxiin tallennettu Spiderman-elokuva pojanpoikien kanssa. Pojat eläytyivät elokuvaan täysillä, huusivat ja hihkuivat Hämähäkki-miehen uskomattomista hypyistä ja tempuista. Henrikiä taisi vähän pelottaakin, sillä hän peitti silmänsä hurjissa taistelukohtauksissa. Minä lähinnä katsoin kummastellen lasten reaktioita ja pohdin, miten moinen epäluonnollinen maailma vaikuttaa kehittyvään lapsenmieleen. Nyt sain selityksen sille, miksi kaupan oleva Spiderman rekvisiittaa sukista muoviukkeleihin myy. Näin elokuvassa myös viitteitä tai malleja terrori-iskuihin, esimerkiksi hirviön lennokin törmäys Times Squaren rakennuksiin ja niiden räjähtäminen näytti ajoittain samalta kuin 11/9-päivän lentokoneiden törmäykset kaksoistorneihin.
Meillä oli viikonloppuna melkoinen meno päällä, kun poikajoukko ja Dixie olivat yökylässä. Pojat ovat jo sen verran isoja, etteivät vaadi suurta huolenpitoa. Riittää kun on ruokaa tarpeeksi, sauna lämmin uimista varten ja pelejä tai luettavaa tarjolla. Dixie sai aikaan melkoisen säpinän, se innosti Eevin ja Finan haukkumaan ja peuhaamaan. Finan kanssa se ei suostu leikkimään, vaikka lapsonen mielisteli sitä nuollen suupieliä ja näykkien poskia. Fina ei kyllä luovuttanut helpolla eikä ollut millänsäkään, vaikka Dixie ärähteli sille väliin melko tuimasti. Aamulla Dixie luikahti sänkyyni peiton alle ja pian päälläni pomppi puruluuta tarjoten Fina. Kyllä Eevikin taisi olla jossain sängyn nurkalla ja oli pakko lopettaa sunnuntaiaamun loikoilut lyhyeen.
Kotona Laaksolahdessa Dixiellä on petikavereissa valinnanvaraa, se valitsee nukkumapaikan miten milloinkin miellyttää. Poikien huolenpito siitä on liikuttavaa ja hellää. Werner kertoi, että se oli eräänä yönä herännyt ja nähnyt Dixien nukkuvan huoneensa lattialla. Werner oli ottanut peiton ja tyynyn, laittanut ne Dixien pediksi ja siirtynyt itse nukkumaan sen viereen lattialle. Dixie pysyy lasten seurassa leikkisänä ja pirteänä ja vaikka kuono on harmaa, sen olemus on virkeä ja liikkeet notkeat.
Olimme tänään Finan kanssa toko-koulutuksessa ja alku oli oikein lupaava. Sanoma menee nopeasti perille ja se ymmärtää muutamasta kerrasta, mitä siltä odotetaan. Opimme tänään vierellä istumisen, maahan menon ja kutsun tulla luokse ja istua vierelle. Ovathan nuo liikkeet olleet jo käytössä aikaisemmin, mutta eivät oikeaoppisesti tokoillen. Perjantaina kävin aamulenkin sijasta kentällä harjoittelemassa ja hämmästyin, kun Fina osasikin jo pujotella koko keppirivin aivan normaalilla tavalla vierelläni. Se tuntuu kypsyttelevän edellisen harjoituskerran opeteltuja asioita ja näyttää sitten yllätyksekseni osaavan jo homman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti