sunnuntaina, joulukuuta 10, 2006

Kuratassut joulukuussa

Koirien joulukalenterista on syöty jo 11 namia. Hyvä, että pääsin kokeilemaan tätä uutuutta lahjan muodossa, sillä jos olisin ostanut sen omalla rahalla, kalenterin avaaminen olisi tehnyt minut melko kärttyisäksi. Luukkujen numeroa saa etsiä suurennuslasilla, suklaanami on pakattu niin tiukkaan kalvoon, että tarvitaan teräase sen avaamiseen ja kun sen vihdoin saa esille, herää epäilys namin tuoreudesta (suklaan päällä on jotain valkoista). No, koirille ne maistuvat eikä vatsavaivojakaan ole havaittu.

Fina on osallistunut jo jouluvalmisteluihin ja tuunasi kassistani löytämänsä joulukorttipakkauksen. Nyt kortit on koristeltu hampaanjäljillä ja reunat on revitty taiteellisesti. Ehkäpä veljet saavat Finalta omakätisesti koristellut kortit.

Tammisaaren Noi perheineen kävi tänään kylässä ja meidän jälleen näkemisen riemulla ei ollut rajoja. Staffihan tervehtii riemukkaasti jokaista tapaamaansa ihmistä, mutta kyllä tänään tuntui siltä, että Noi muisti synnyinkotinsa ja kasvattajansa ja osoitti sen myös. Noi oli pentueen pieni, elvytin sitä ensimmäisinä päivinä kun se ei jaksanut imeä, syötin parin viikon ajan lisäravintoa tuttipullolla ja sain sen taistelemaan elämästään. Tänään meille tuli kylään hyvin muodostunut ja hyvällä itsetunnolla varustettu staffiuros, jossa ei näkynyt heikkouden merkkejä. Se löysi heti Finan kanssa yhteisen sävelen, sieti hyvin äiti-Eevin komentelut ja pian kaikki kolme temmelsivät pihalla niin että kurapaakut lentelivät. Kaisa oli ommellut Noille talvitakin ja pannan ja tuli tuomaan vaatteet meille. Kun omat koirat ja Noi olivat juosseet itsensä läkähdyksiin, Kaisan pesue pääsi vuorostaan näyttäytymään ja taas meidän takapihalla viipotti vauhtikoiria täysillä. Noin perhe näki samalla käynnillä monta erilaista staffimallia niin luonteen, ulkonäön ja koon kannalta. Kyllä he ovat hyvin sisäistäneet staffielämän, eivät säikkyneet Helmin huimia tervehdyshyppyjä eivätkä Rontin törmäyksiä.

Koirien takit ovat jääneet vähälle käytölle, kun tässä oikullisessa joulukuun säässä ei vielä vatsanalusta palella. Pihalla köynnösangervo työntää lehtiä ja voikukka tököttää tien reunalla, pajunkissat pörhentelevät kuin keväällä konsanaan. Katselin TV:ssä surkeita näkymiä Rovaniemen Napapiirin majalta, turistikeskuksen pihalla. Siellä brittituristit saavat nauttia todella eksoottisesta talvitunnelmasta, kun koiravaljakkoajelu tehdään vettä litisevällä ajouralla. Sääliksi käy myös hiihtokeskusyrittäjiä, kun kallis tykkilumikin on lämmössä sulanut. Taisi olla hyvä päätös lähteä jouluksi etelään ja jättää vaihteeksi Piilopirtin keikka väliin. Paha mieli siitä olisi vain tullut, kun lumihankien sijasta olisimme katselleet mökin ikkunasta vihreää pihaniittyä.

Ei kommentteja: