Vuosi on kierähtänyt umpeen siitä kun Eevi ja Waltteri kokivat yhteisen lemmenhetken. Vuoteen on mahtunut odotusta, jännitystä, iloa ja vähän huoltakin. Eevin neljä pentua täyttivät juuri 10 kuukautta ja ne ovat kehittyneet mallikkaiksi nuoriksi staffeiksi. Ne tuovat paljon iloa isäntäperheilleen ja varmasti niiden ulkopuolellekin. Paljon työtä ja huolenpitoa on tarvittu, että suloiset pennut ovat kehittyneet hyvin ja oppineet koirien tavoille. Kasvattajana olen erityisen iloinen siitä, että pennut ovat vastuullisissa ja huolehtivaisissa kodeissa. Eevi-äiti on kypsä staffirouva parhaimmillaan. Se on tosin kerännyt vähän massaa (tai läskiä) vyötärölleen, menettänyt kohtunsa ja melkein kaikki nisänsä. Sen elämä on nyt tasaista, kun hormonit eivät enää aiheuta mielentilan ailahteluita. Dixie mummi on vuoden aikana harmaantunut arvokkaasti ja viettää lokoisia päiviä Riston perheessä. Siellä on TV-huoneeseen hankittu uudet nojatuolit, joista Dixie on ominnut toisen ja petaa aina suojaviltin ja tyynyn itselleen sopivaksi kasaksi.
Kymmenkuisen Finan strategiset mitat ovat:
paino 14 kg
korkeus 38 cm
rinnan ympärys 59
kaulan ympärys 41 cm
pään ympärys 44 cm
Se on melko korkea rimpula, mutta paino on aikuisen staffin ja luusto on vahva. Ehkäpä lihakset vielä kasvavat ja muotoilevat Finasta rodulle ominaisen muhkean staffinartun.
Kasvattajakin yrittää pitää itsestään hyvää huolta ja niinpä hankin itselleni jäsenyyden uuteen Länsiväylän Elixia-liikuntakeskukseen. Kaupan päälle sain ilmaiset liikuntakortit marras- joulukuulle. Aloitin reippaasti osallistumalla Bodypump-tunnille ja hyvältä tuntui. Vähemmän hyvältä tuntui parin päivän päästä, kun lihakset olivat maitohapoilla. Kropasta löytyi lihasryhmiä, joita en tiennyt omistavanikaan. No, seuraavan tunnin jälkeen pystyin jo kävelemään ja istumaan ihan kivutta.
Tänään meidät oli kutsuttu Henrikin syntymäpäivälounaalle, mutta koska olin jo ilmoittautunut Eevin kanssa Kotkaan kisaamaan, saimme luvan tulla hieman myöhässä. Minulla on ihanan ymmärtäväinen perhe, kukaan ei kauhistele agilityaddiktia, vaan sopeutuu siihen, että äiti tulee lounaalle myöhässä reissussa rähjääntyneenä. Tänään oli kisassa 0-tulos todella hiuskarvan varassa, kaikki muut esteet sujuivat virheettä paitsi keinun alastulossa pienen pieni varaslähtö. Aika oli erinomainen ja sijoituimme neljännelle sijalle. Kotkassa palkittiin tämäkin sijoitus, ja Eevi sai ikioman koirien joulukalenterin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti