Joulu ei meillä ala ilman Hurjaruutin sirkustelua. Perhe Westermarck täytti eilen illalla Pannuhallin katsomossa neljännellä rivillä 10 paikkaa, tuntui mahtavalta istua siinä omien joukossa. Sirkuksen tarina oli tänä vuonna Aika ja hauskasti juoni oli kehitetty kellon viisareiden ympärille. Juoni ei tosin ollut olennainen osa hienoa esitystä, huimat taiturit melkein salpasivat hengen, ihastuttivat ja naurattivat, Olihan siellä tuttu possukin ja ranskispartaiset tontut tuomassa joulun tarinaa. Pieni Pyry jaksoi katsoa esityksen hievahtamatta alusta loppuun, harvoin voi sanoa jonkun esityksen sopivan näin hyvin sekä lapsille että aikuisille.
Vietimme lauantaina jo esijoulun, koska lähdemme perjantaina vanhimman pojan perheen luo Canarian Temisaksen pikkukylään. Valmistin juhla-aterian, jonka alkuruokana oli graavilohiviettelys. Pääruoaksi paistoin kokonaisen kalkkunan ja yllätyin itsekin, miten helposti kalkkuna kypsyi herkulliseksi ja meheväksi. Lisäkkeenä oli juuresmuhennosta ja kermaista kastiketta ja vaikka itse sanonkin, se oli herkullista. Jälkiruoaksi oli vaniljajäätelöä ja lakkakastiketta. Koko perhe osallistui valmisteluihin ja pöydän kattamiseen ja tallensimme melko hauskan videon touhuiluistamme. Koirat pyörivät jaloissa ja nuuhkivat nenät väristen kalkkunan tuoksuja. Kalkkunasta riittää kyllä paljon höystettä koirien papana-annoksiin.
Illallisen jälkeen otimme Skype-yhteyden Temisakseen. Meidän täytyi vuorotella nettikameran silmän edessä kun emme kaikki mahtuneet yhdellä kertaa, mutta Mika, Sirkku, Joel ja Tyko mahtuivat sopivasti yhteen kuvaan. Nostimme myös Tykon ja Joelin pyynnöstä vuorotellen koirat kameran eteen.
Sirkuksen aikana koirajoukko oli alkupaloiksi nauttinut putkilon Bugadog-hammashoitovoidetta, hajoittaneet putken palasiksi ja levittäneet tahmaista ainetta koiranpeteihin. Dixie villitsi taas tyttäret niin että hermot meinasivat mennä, ja nyt kun viikonlopun hulinat ovat takana, meidän koirat nukkuvat voipuneina koreissaan
Kesäiset kelit ovat innostaneet Finan pihankaivuutöihin. Se kaivaa kuin aarretta etsien syviä kuoppia nurmikkoon, ja jos se löytää kiven, se vikisee vimmasta ja innosta ja yrittää jyrsiä sitä. Tällaisella menolla sen tassuvälit voivat ärtyä ja hampaat rikkoutua. Tein kaivuuprojektista pienen videoleikkeen kuvagalleriaan. Minun etuhampaani olivat vähällä lohjeta eräänä päivänä kun aamukahvipöydässä lehteä lukiessani Fina teki yllätyshypyn syliini. Kahvikuppi oli kädessäni, Fina kolautti sen päällään hampaisiini ja kahvi lensi ympäriinsä. Onneksi kahvi oli jo vähän jäähtynyttä. Fina sai pikapalautuksen lattialle.
Torstaina Eevi ja Fina lähtevät joulun viettoon Laaksolahteen ja isäntäväki lähtee aikaisin perjantaiaamuna Canarialle. Tietokone saa huilata viikon verran ja kirjoittajan niskallekin pieni tauko tekee hyvää.
Oikein hyvää ja rauhaisaa joulua kaikille lukijoille, rentoutukaa ja nauttikaa joululahjoista, jouluruoasta ja joululomasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti