Olemme monesti ihmetelleet, mitä Fina touhuaa takapihan laitamilla. Nyt kun lumi on sulanut ja valoisuus lisääntynyt, huomasimme että se kuopii vimmattuna maata ja etsii kiviä. Kun se löytää kiven, isonkin, se pyörittää sitä ja kuljettaa jopa suussaan. Vimma on niin valtava, että se vikisee kiihkoissaan, on kuin toisissa maailmoissa. Kivenpyöritys pitäisi saada jotenkin loppumaan, ei ole hyväksi hampaille ja pienempi kivi voi jopa joutua vahingossa vatsalaukkuun. Sellaisiakin hätätapauksia on joskus tullut eläinlääkärin leikkauspotilaaksi. Tassut ovat ihan hirveässä kunnossa, ja jos ei heti ovella ehdi pyyhkimään niitä, lattiat ja matot ovat Finan tassunjäljillä koristeltuja. Pohdin jo, pitäisikö joku kivi sivellä cayennepippuriliuoksella, oikein polttava maku voisi vieroittaa Finan kivenpyörityksestä.
Eilen Fina antoi näytteen hyppytaidostaan ja ponnistusvoimasta. Oltiin juuri tultu lenkiltä ja koirat pyörivät pihalla vapaina. Fina äkkäsi tiellä lähestyvän koirankuljettajan, rotweiler taluttimessa. En tiedä mistä Fina livahti tielle tervehtimään, mutta kun Elias kutsui sitä takaisin, se salamana palasi nopeinta tietä luoksemme, siis hyppäsi suljetun portin yli lennokkaasti = metrin hyppy ilman vauhtia. Nykyinen aitasysteemi ei ole mikään este Finalle, tarvittaessa se loikkaa kuin kauris sen yli. Onneksi se kyllä tulee nopeasti takaisin, mutta aika pelottavan näköistä varmaan on, kun tämä musta pantteri säntää tervehtimään tiellä kulkijaa. Ensi kesään rakennusprojektiksi on suunniteltu Finan pitelevä aita tontin ympärille.
Finan toinen juoksu on lopuillaan ja pääsemme kohta eroon housuhässäkästä. Fina riisuu housuja sitä mukaa kun päälle puetaan, varahousuja on lähes joka huoneessa. Jos se ei riisu housuja, ainakin repii irti pikkuhousunsuojan. Fina on näköjään perinyt isoisoäidiltään tiheän juoksuvälin, nyt se oli vajaa 4 kuukautta. Housukautta ehtii kertyä vuodelle melkoisesti tällä vauhdilla.
Torstaina Dixie, Eevi ja Fina menevät Sirkka ja Markku Helasuon "koirahoitolaan", Riston perhe ja me lähdemme 10 päivän matkalle USA:n Coloradoon. Helasuot ovat ihania koiraihmisiä, tosin heillä ei tällä hetkellä ole omaa koiraa. Koirahistoriaan kuuluu monta bokseria ja yksi staffi, meidän kasvatti. Oikein liikutuin kun Sirkka kerran kysyi, milloin koirat pääsevät taas heille hoitoon. Koirat puolestaan rakastavat Sirkkaa ja Markkua, pääsevät varmaan kaikki sänkyyn nukkumaan ja sohvalle köllöttelemään. Pitkät kävelylenkit ovat tiedossa Iirislahden rantamaisemissa.
Meiltä jää mämmi tänä vuonna syömättä, mutta syökääpä lukijat sitä meidänkin puolesta.
Iloista pääsiäistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti