Terveiset Suomen agilityliiton eli Sagin varsinaisesta kokouksesta, siellä Heurekan auditorion tuolilla tämä sunnuntaipäivä sujuikin sujuvasti. Onneksi en ollut suunnitellut päivälle mitään suurta aktiviteettia, sillä kokous vei matkoineen kuusi tuntia. Oli kyllä oikein mielenkiintoista ja hyödyllistä kuulla, mitä lajiliitto on saanut aikaan ensimmäisen toimintavuotensa aikana ja mitä on suunnitteilla tulevalle vuodelle. Tärkein ja ajankohtaisin asia on tietenkin kilpailulisenssijärjestelmän käyttöönotto, toukokuussa on kaikilla kisaajilla oltava jo lisenssit kunnossa. Odottelen itsekin lisenssiäni ensi viikon postissa. Suurimman vaikutuksen teki minuun sähköisen keskitetyn kilpailujärjestelmän käyttöönotto, toisin sanoen jo kuluvana vuonna pitäisi olla käytössä systeemi, jonka kautta kisavaraukset, ilmoittautumiset, maksut ja tulospörssi hoituisivat keskitetysti. Säästäisi valtavasti aikaa, työtä ja järjestelyjä seuran kisatoimikunnalta.
Kokouksen kulusta sen verran, että asiat olisi tullut käsiteltyä varmaan puolet lyhyemmässä ajassa, ellei eräällä kokoustajalla olisi ollut korjausehdotusta, kysymystä tai kommenttia joka ikiseen käsiteltävään asiaan. Kokouksen puheenjohtaja tokaisikin kerran, että mukavaa kun tietää että jokaiseen esitettyyn asiaan tulee ainakin yksi kysymys! Kokoussalin ulkopuolella henkilö kertoi ylpeänä, ettei ole nähnyt yhtäkään agilityhyppyä, ei omista koiraa eikä tiedä lajista mitään, on vain ns. ammattijohtaja seurassaan. Siinä sitten pyörittelimme silmiämme me, jotka teemme tätä työtä rakkaudesta agilityyn, olemme aloittaneet koiranomistajina, ajautuneet harrastuksen pariin ja sen mukana myös yhdistyksemme toimintaan eli toimimme vapaaehtoisina seuroissamme koiraharrastuksen hyväksi.
Viikko on koirien suhteen sujunut hiljaisesti, toisin sanoen ei ole tapahtunut mitään merkittävää, ei ole tehty pahoja eikä karkailtu. Eevin kanssa kävimme osteopaatin käsittelyssä, sillä Eevi välttää jostain syystä hyppäämistä. Muuten se leikkii, juoksee, peuhaa ja kiipeilee kuten ennen. Se on tutkittu tarkoin, luustossa eikä selkärangassa ole vikaa, liikkeet ovat ok eikä se näytä kipuilevan, välttää vain hyppäämistä jos mahdollista. Osteopaatti tunnisti oireet ja sanoi niiden johtuvan vuoden takaisesta kohdun poistosta, rangan asento on vähän muuttunut ja lihakset jumissa. Hän antoi lupauksen, että Eevin hyppytaidot palautuvat ja sen pitäisi olla kolmen päivän kuluttua ennallaan. Tänään on juuri se kolmas päivä, mutta suurta ihmettä ei ole vielä tapahtunut, paranemista kuitenkin.
Fina oli ensimmäisissä kevään treeneissä torstaina ja hienosti ovat asiat sisäistyneet talvitauon aikana. Perjantaina menemme oman seuran epävirallisiin kilpailuihin, onpa jännittävää taas olla aloittelijoiden joukossa agilitykisoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti