Finan ensimmäinen agilityesiintyminen tapahtui perjantaina ASTin epävirallisissa kilpailuissa. Fina hauskutti yleisöä ja selvästi nautti esiintymisestä, mutta minä totesin, että vielä on tehtävä paljon työtä kisavalmiuden eteen. Lähtö ja ensimmäinen hyppy sujuivat mallikkaasti, mutta sitten Fina äkkäsi A-esteen, käväisi tarkistamassa olisiko alastulossa namia, kun ei ollut, kävi moikkaamassa tuomaria ja siitä intoutuneena juoksi radan poikki katsomaan, kuka istuu ratatoimihenkilönä. Hyppäsi vielä tämän syliin ja sitten palasi vauhdikkaasti suorittamaan esteitä oikeassa järjestyksessä. Ensi perjantaina menemme taas kokeilemaan, ehkäpä osaan jo paremmin ennakoida tilanteet ja pitää Finan hallinnassa. Hauskaa meillä joka tapauksessa oli, ja sehän on tärkeintä.
Eevi on ollut jo treeneissä ja osallistui myös perjantain kisoihin. Hypyt sujuvat normaalisti ja suorituksessa oli iloa ja intoa. Suhtauduin vielä viikko sitten melko epäluuloisesti osteopaatin lupauksiin, että selkä paranee ja hyppyilo palautuu. Näin todella tapahtui, kolme päivää piti olla jopa vähän vaikeaa, mutta sitten pitäisi liikkeiden toimia, keskiviikon treeneissä Eevillä oli kovat menohalut ja hypyt sujuivat lennokkaasti, se oli treenien paras palaute. Kävimme vielä kontrollissa torstaina ja hieman kireyttä Eevin lihaksissa vielä oli, mutta nyt sujuvat jo entiseen malliin hypyt sänkyyn ja auton takatilaan, ne juuri olivat tuottaneet eniten hankaluutta. Pitäisi itsekin mennä osteopaatin käsittelyyn, niin paljon on kropassa jäykkyyttä ja liikkumattomuutta.
Kirjoittajakurssin intensiivijakso päättyi pari viikkoa sitten, mutta kurssi jatkuu vielä vapaan kirjoittamisen osalta vuoden. Kurssin myötä elämäni sai aivan uuden sisällön, olen oppinut valtavasti ja myös kehittynyt kirjoittajana. Kun aluksi palautteet olivat melko rankkoja, viime aikoina olen saanut kannustusta ja kiitosta tekstin muodosta ja sisällöstä, se on ihanan innostavaa. Tekstiä on syntynyt jo melkoinen määrä, mutta uutta pukkaa tulemaan koko ajan. Tämän aamun lenkilläkin päähän pulpahti taas uusi teksti-idea, oikeastaan takaraivossa prosessoi koko ajan. ”Kirjan” runko on jo valmis ja yli puolet teksteistä kirjoitettuna, nyt pitäisi tehdä loppurutistus ja lopulta miettiä yhteydenottoa kustantajaan. Olen naivin optimistinen, että saan jonkun kustantajan vakuuttumaan kirjan ideasta ja tekstin laadusta. Voihan olla että koen vielä pahan kolahduksen, mutta toivossa on mukava elää ja kirjoittaa. Lauantaina meillä oli myös kurssitapaaminen ja se vasta jännittävää olikin. Siellä kurssi kirjoittajat saivat kasvot, sillä olemme opiskelleet puolivuotta vain nimestä toisemme tuntien. Mikään ei pitänyt paikkansa, tummaksi luultu olikin blondi, rajua ja realistista proosaa kirjoittava oli naisellinen ja pehmeä tyyppi, pätkä oli pitkä jne. Heti oltiin kuitenkin vauhdissa, juttua piisasi yön pikkutunneille asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti