Yön tunteina havahduin satakielen lauluun, siinä minulle ihan tarpeeksi äitienpäiväiloa. Ensimmäinen laulu kohahduttaa joka kevät ja joskus juhannuksena kun huomaa laulun vaienneen, tulee niin haikea olo. Satakieli oli tänä keväänä ajoissa, yleensä sen ensimmäiset laulut raikuvat meidän pihapuissa noin viikkoa myöhemmin. Kevät on tehnyt tuloaan pitkään ja hartaasti, mikä on vain hyvä, sillä näin saa nauttia pitkään puiden vihreän eri sävyistä ja lehtien värjäytymisestä kesän syvän vihreiksi.
Perjantaina taas kisattiin oman seuran epävirallisissa kisoissa. Fina parantaa suoritusta kerta kerralta, nyt oli puhdas rata aivan hilkulla. Kolmanneksi viimeisellä esteellä, putkella se otti kiellon ja nopean ajan ansiosta tuloksena oli 4. sija. Finan kanssa on upeaa kisata, se suorittaa esteet määrätietoisesti pyörimättä ja hösäämättä ja osaa jo irtautua minusta hyvin. Peukut pystyyn että hyvä kehitys jatkuisi. Lauantaina osallistuin Eevin kanssa Riihimäellä virallisiin kilpailuihin ja voitimme ihan hullulla tuloksella, sillä kaikki muut osallistujat hylättiin. Rata oli vaikea, siinä oli paljon täyskäännöksiä ja siksi kai Eevi pudotteli rimoja, muut ns. vaikeat esteet sujuivat virheettömästi. Erikoisia voittoja kahtena viikonloppuna, kun Eevi on ainoa joka pääsee radan edes läpi, se voittaa kisan, vaikka virheitä on roppakaupalla. Se on siis kaikista huonoista kuitenkin paras!
Ensi viikonloppuna lähdemme taas reissuun ja viemme koirat Riston luo Dixien seuraksi. Matkasuunnitelmat ovat melko levällään, varmaa on vain että lennämme Wieniin ja vuokraamme auton. Yritämme ajaa Kroatian rannikolle, jos ehdimme saada paperit kuntoon. Olemme tällaisia impulsiivisia matkaajia, emme välttämättä vielä illalla tiedä, minne matka seuraavana päivänä jatkuu. Kerron sitten palattuani, missä päin ajeltiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti