Fina on terve ainakin silmien ja lonkkien osalta. Olimme Mevet-eläinlääkäriasemalla silmätarkastuksessa ja lonkkakuvauksessa ja niiden osalta kaikki on hyvin. Silmät ovat terveet ja lonkat saivat arvosanan B = melkein terveet. A on täysin virheettömien lonkkien arvosana ja aikoinaan Cessi ja Dixie täyttivät tuon täydellisyyden kriteerin. Sain itse olla mukana kun Pelle Axelsson tarkisti kuvia ja näin, miten vajaan millimetrin syvyinen pyöristymä lonkkaluun päässä antaa arvioksi B. Jos lonkkaluun reuna olisi aivan suora jatke lantioluulle, lonkka olisi ns. normaali. Pääasia on että lonkkien rakenne on terve ja nyt tiedän, että Finaa voi huoletta hypyttää agilityesteillä. Lonkkien perinnöllisyydestä ei tosin ole taetta. Vaikka näinkin pitkään on tehty pakollisia lonkkakuvauksia, ei huonoja lonkkia ole saatu rodusta pois kitkettyä. Perinnöllisten tautien varalta on kuitenkin syytä tehdä vielä L-2-HGA-tutkimus, jotta voidaan sulkea pois aineenvaihdunnan häiriöstä johtuva sairaus, joka aiheuttaa neurologisia oireita. Testi tehdään DNA-tutkimuksena Englannissa, mutta näyte otetaan Suomessa joko verestä tai posken limakalvoilta. Putkilo tai pumpulipuikko lähetetään englantilaiseen laboratorioon samalla kun pulitetaan etukäteen 63 £ eli runsaat 84 euroa. Siihen lisättynä Suomessa otettu näyte ja postikulut nostavat operaation yli 100 euroon. Oli mielenkiintoista seurata miten Fina käyttäytyi ensimmäisellä "oikealla" eläinlääkärikäynnillä. Jouduimme odottamaan melko kauan ja odotushuoneessa oli paljon asiakkaita. Muut koirat veuhtoivat, vinkuivat ja haukkuivat, Fina sen sijaan istui sylissäni arvokkaasti ja katseli kanssani TV:tä. Kun se pääsi tutkimushuoneen pöydälle, se hyppäsi hoitajan kaulaan ja muiskautti kunnon pusut. Seuraavaksi oli vuorossa Pelle Axelsson. Molemmat nauroivat, että tässä on taas niin tyypillinen staffi, avoin ja ylettömän ystävällinen. Sunnuntaina kisasimme Purinalla Hau:n kisoissa lähes koko päivän. Ensin Finalla oli kaksi rataa, joista hyppyradalla tuli hylkäys ohjaajan eli minun virheeni takia. Agilityradalta saimme tuloksen, mutta roimasti virheitä. Hyvä silti, sillä yli 33 kisaajasta vain 12 sai edes tuloksen vaikealta radalta. Eevi sen sijaan pääsi palkintosijoille eli kolmanneksi jännittävässä ja vaativassa kisassa. Se sai keinulta yhden virheen (lensi taas kuin siivet selässä), mutta suoritus oli muuten laadukas ja saimmekin paljon kiitosta jopa tuomarilta. Lähdössä sanoin Eeville, että jos et nyt käyttäydy radalla kunnolla, tämä on viimeinen kisamme. Eevi päätti näyttää, mitä se osaa ja niinpä se juoksi melkein kauko-ohjattuna radan läpi, minä vain perässä huutelin ohjeita. En tiedä kuuliko se vai osasiko lukea numeroita, mutta oikein kaikki meni. Siltäkin radalta hylättiin suurin osa kilpailijoista. Lataan tähän videon ratasuorituksesta, kun vihdoin olen oppinut kopioimaan leikkeitä videokamerastani. Se on melko suuri ja lataaminen voi kestää kauan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti