Jos nyt muuten moitin Lapin kesän kylmyyttää ja sateisuutta, hyviäkin puolia lomailusta siellä löytyi. Punkit eivätkä käärmeet ulota reviiriään niin pohjoiseen ja niin jäi punkkienestokäsittely koirille suorittamatta. Espooseen paluun jälkeen kesti tasan kaksi päivää kun sekä Eeviltä että Finalta löytyi punkki kaulasta. Nyt on syytä tehdä jokailtainen punkkitarkastus niin koirille kuin isäntäväelle. Heinäkuussa Finalle ilmestyi otsaan ihottumaa, jonka arvelin aluksi olevan hyttyspuremien aiheuttamaa. Kun ihottuma ei tuntunut muuttuvan miksikään vaan levisi selkeäksi karvattomaksi läntiksi, aloin epäillä sikaripunkkia. Elias otti pari päivää sitten raapenäytteen Finan ihosta ja epäilys todentui oikeaksi. Mikroskoopissa näkyi selvästi sikaripunkkeja, eri elinvaiheissaan. Nyt ei auta muu kuin odotella, että Finan iho paranee ja punkkien hyökkäys saadaan kuriin. Varsinaista hoitoa ei sikaripunkin häätöön ole olemassakaan, ellei iho alka ärtyä tai tulehtua. OrionPharman esitteessä sanotaan seuraavasti:
”Käytännössä sikaripunkkia esiintyy kaikkien koirien iholla normaalisti. Pieni määrä punkkeja ei aiheuta koiralle vaivaa, vaan ongelmia koituu vasta, kun ihon vastustuskyky tilapäisesti heikkenee ja punkkien määrä iholla pääsee lisääntymään. Terveellä koiralla ihon vastustuskykyä heikentävät mm. stressi, aliravitsemus, juoksuaika, sisäloiset, kortikosteroidihoito sekä huono yleiskunto.” Finalla oireet alkoivat juoksun aikana, joten uskoisin vaivan hellittävän nyt kun hormoonit ovat taas tasapainossa.
Agility on taas päässyt pääosaan ajankäytössäni. Edellisenä sunnuntaina olin kisaamassa molempien koirien kanssa tuomarikokelaiden harjoitusradoilla. Maanantai-ilta meni AST:in hallituksen kokouksessa, tiistaina olin treeneissä Finan kanssa, keskiviikkona kentällämme vietettiin Avoimia ovia ja torstaina olin itse kouluttamassa. Elias jo hieman kohottelee kulmiaan, kun pakkaan repun ja otan koirien taluttimet naulasta. Jonkin verran vähemmän aikaa hararstukseen kuitenkin kuluu, sillä Eevin kanssa en enää treenaa säännöllisesti ja kisaamme vain valikoidusti. Sillä alkaa ikä selvästi painaa ja liikkuminen ei ole enää kovin ketterää. Heinäkuussa säikähdimme jo, että sen takajalan ristisiden oli poikki, mutta jalkavaiva hävisi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Ehkäpä se oli kuitenkin varoitus ja haluan pitää Eevin terveenä ja liikkuvana vielä kauan. Metsälenkeillä Eevi menee edelleen tuhatta ja sataa ja pysyy Finan rinnalla rajuissakin mittelöissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti