keskiviikkona, elokuuta 27, 2008

Surua ja iloa

Edesmennyt äitini, oikea matriarkka piti suuresti tärkeänä että jälkeläiset kerääntyivät yhteen viettämään milloin sesonkijuhlia milloin vaikkapa nimipäiviä. Meillä viidellä sisaruksella on yhteensä viisitoista lasta, ja suuri osa tästä serkusjoukosta pitää edelleen yhteyttä jatkaen isoäidin luomaa perinnettä. Noin kuukausi sitten serkuksilla piti olla kesätapaaminen, mutta järkyttävä suruviesti keskeytti järjestelyt. Yksi serkuksista, 35-vuotias veljenpoikani oli kuollut äkillisesti. Tapaaminen toteutui, mutta hautajaisina, missä nuoret itkuisina hyvästelivät serkkunsa kukkasten peittämän arkun äärellä. Kun istuin kirkon penkissä kylki kyljessä omieni kanssa, tiedostin vahvasti miten vähän tiedämme elämästä ja miten täytyisi osata elää oikein jokainen hetki.

Sukutapaamiset ovat kuitenkin jatkuneet eri muodoissaan joka viikonloppu, pari viikkoa sitten juhlimme Sarin ja Riston syntymäpäiviä suuren ystäväjoukon kera. Viime viikonloppuna vietimme Tammitiellä rapujuhlia ja kannoimme olohuoneeseen lisäpöytiä ja tuoleja jotta saimme kaikki viisitoista perheenjäsentä mahdutetuksi saman pöydän ääreen. Illan alkajaisiksi olimme valmistaneet supersaippuakuplakisat pihalla ja siihen leikkiin halusivat osallistua niin isot kuin pienet. Sekoituksesta: tapettiliisteriä, astianpesuainetta, sokeria ja vettä syntyy mahtavia ja sitkeitä saippuakuplia, jotka taitavan puhaltajan toimesta pysyvät kauan ilmassa. Lapsille järjestettiin kisa, jossa arvioitiin leikillisesti taiteellista vaikutelmaa ja tekniikkaa, mutta puhaltajat ottivat homman oikein tosissaan. Onneksi valokuvat pystyivät ikuistamaan joitakin hienoja palloja. Eevi ja Fina juoksentelivat pallojen perässä ja varsinkin Fina sabotoi jonkun kilpailijat suoritusta haukkaamalla pallosta. Suuhun tuli varmaan ikävä saippuan maku, kun maiskutteli ja aivasteli.

Viimeksi kirjoitin Finan ihottumasta ja näyttää siltä että se olisi jo väistymässä. Karvaa alkaa selvästi kasvaa läikkien päälle. Eilen oli AST:in kalenteria varten valokuvaus ja meikkasin Finan otsaa ripsivärillä, sillä valkoinen läikkä paistaa kovin näkyvästi mustasta turkista. Viime viikon punkkitarkastukseen viitaten kerron myös, että punkkeja on tälläkin viikolla napsittu koirien ihosta. Ei näköjään edes kylmä sää jähmetä niitä verenimijöitä.



Ei kommentteja: