Vain hurahtanut agilitaaja lähtee agilitytreeneihin jatkuvan sateen viskoessa vettä taivaalta. Joku on sanonut että ei ole olemassa huonoa säätä, on vain epätarkoituksenmukainen vaatetus. Eileniltaisissa treeneissä tuli testattua Haglöfin Goretex-takki, joka tosiaankin pysyi sisäpuolelta kuivana. Haltin Drymax-housut kastuivat vähän, mutta kahden tunnin ”suihkussa” olon jälkeen ne olivat vain hieman märät. Fina-parka tärisi ja köyristeli surkean näköisenä, sillä ei ollut goretexiä eikä drymaxia päällään. Kun sen vuoro oli esittää taitojansa, sade ei kuitenkaan näyttänyt haittaavan. Fina toimi päinvastoin oikein mallikkaasti, irtosi pujottelusta kauko-ohjattuna putkeen ja ohjautui käännöksissä tiukasti taka-ohjauksessa. Ehkäpä huono keli sai sen kuuntelemaan minua erityisen tarkasti.
On sateessa hyvät puolensakin, ainakin se saa sienimetsästäjän hurmioon. Useana päivänä on lenkkipolun ympäristöstä jo löytynyt pieniä karvarouskuja, haperoita, kehnäsieniä ja tatteja. Koiranulkoiluttajalla on aina muovipusseja taskussaan, mutta tänään otin onneksi mukaan oikein ison pussin sienien varalle. Se täyttyi äärimmilleen, sillä eilisen sateen innoittamana kuusenaluset pilkottivat punaisina pienistä, sievistä karvarouskuista. Ryömimme kuusien alla, pyörimme sammalikossa ja sieniä tuntui löytyvän aina vaan. Lajikoima laajentui myös uusilla haaparouskuilla, lupaavasti nekin olivat putkahtaneet esille. Kun me sienestimme, Eevillä ja Finalla oli omat hommansa, ne tekivät metsätöitä karahkojen kimpussa.
Kotimatkalla tapasimme russeli Roosan, jonka omistaja antaa sen juosta vapaana niin kävelytiellä kuin metsässä. Roosa, joka on Finaa vähän nuorempi, hallitsee mainiosti koirakielen. Kohdatessamme se jää odottamaan rauhallisesti ja antaa aloitteen ehkä vähän pelottavillekin staffeille. Tänään Eevi tutki Roosan päästä päähän, heilutti häntää hyväksynnän merkiksi ja oli ilmeisen tyytyväinen kun kerrankin vastaantulija oli osannut käyttäytyä oikein. Fina ja Roosa lähtevät kirmaamaan metsään, jos molemmat ovat vapaana, mutta toistaiseksi Fina on palannut takaisin melkein heti tänne-käskyn kuultuaan. Silti huolestun, kun koirat lähtevät omille teilleen, en haluaisi päästää omaa näkymättömiin.
Maanantaina aloitin Finan kanssa toko-koulun ja ohjelmassa oli seuraamista ja vierelle tuloa. Vuosi sitten opettelimme alkeet, mutta nyt on tarkoitus edetä järjestelmällisesti tokossa jopa kilpailutasolle asti. Ensimmäisen oppitunnin jälkeen Fina on seurannut minua tavallista innokkaammin ja tarkkailee kasvojani kysyen tekeekö se oikein. Finaa on hyvä opettaa, se on todella innokas oppija ja myös erityisen nopea ymmärtämään tehtävän tarkoituksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti