Piraija, Alligaattori, Leijona ja Muumi

Mitä yhteistä mahtaa olla näillä nimillä, todellisten eläinten ja satueläimen? No, nehän ovat meidän staffien lempinimiä. Eilen illalla Riston pojat olivat yökylässä ja istuivat kaikki kolme sohvalla Eevin ja Finan kanssa. Pojat muistelivat Cessiä, Eevin isoäitiä ja Finan isoisoäitiä, jota kutsuttiin vanhoilla päivillään Muumiksi. Werner muisteli miten söpön näköinen se oli ollut, kun karva oli harmaantunut niin että silmien ympärillä olivat valkoiset renkaat. Se köpötteli arvokkaan rauhallisesti ja kiipesi portaat ylös askelma kerrallaan. Alastulo oli vähän hankalampaa ja joskus jalat lipesivät. Oli vaikea enää muistaa, että Cessi oli ollut melkoinen hurjimus nuorena, omapäinen ja riehakas.

Keskustelu jatkui ja pojat kysyivät, milloin Eevistä tulee Muumi. He totesivat, että Eevi on vielä reipas ja pirteä, eikä valkoisessa päässä näy harmaantumisen merkkejä, Eevi on siis Leijona. Kun kysyin määritelmää Leijonasta, sille oli selkeä vastaus. Koira joka leikkii, painii sekä jaksaa juosta ja hypellä on Leijona. Fina taas on Alligaattori, villi ja riehakas aikuinen koira, joka käyttää leikeissä hampaitaan melko rajusti. Piraija-vaihe on staffinpennulla, joka käyttää naskalihampaitaan kaikkeen mahdolliseen niin leluihin kuin ihmisten jäseniin. Piraijan omistajalla onkin käsivarret pieniä neulanpistoja täynnä.

Elämä Alligaattorin ja Leijonan kanssa on melkoisen rauhallista ja rutiininomaista. Tällä hetkellä pedot kuorsaavat pedeissään eivätkä tiedä ympäröivästä maailmasta yhtikäs mitään. Aamulla painittiin antaumuksella ja Leijona selätti Alligaattorin. Metsälenkillä Leijona tarjosi Alligaattorille keppiä, ja sitten kiskottiin sitä voimien takaa. Alligaattori voitti ja kantoi kepin kotipihalle. Kotona Leijonan takahammasten välistä poistettiin tikkuja.

En malta olla lisäämästä todistusaineistoa viimeisimmästä agilitykisasta eli siitä toisesta nousuun oikeuttavasta 0-tuloksesta. Kiitos kuvaajalle, Iitun emännälle Hannalle!