maanantaina, huhtikuuta 20, 2009

TÄÄ ON TÄÄ

Pieni Anna 1,5 v harjoittelee puhumista. Asiaa on suun täydeltä, intonaatio kuulostaa ihan oikealta suomen kieleltä, mutta sisältö jää paljolti arvailun varaan. Elämänviisauksia tupsahtelee neidin suusta kuten suosikkisanonta “Tää on tää". Anna on rationaalinen, huomannut että pienelläkin sanamäärällä saa itsensä ymmärretyksi. Eevin ja Finan yhteisnimitys on Koo, samoin käytännöllisesti sekä äitiä että isää kutsutaan äidiksi. Hieman ongelmalliseksi koimme sanan Kakka, joka tarkoittaa paitsi sitä itseään myös kaikkia ka-loppuisia sanoja. Lukemattomia kertoja tarjosimme tytölle pottaa, mutta useimmiten olimme ymmärtäneet viestin väärin. Kun Anna pihalla astui koirankakkaan ja hoki ka-sanaa, me emme heti ottaneet ilmoitusta todesta.

Yläkerrassa leijuu kyllä ka-loppuinen haju, kun pennut siirtyivät asustamaan työhuoneeseeni. Kun ruoka maistuu hyvin, myös jätöstä syntyy kuudelta pennulta melkoinen määrä. Tänään tosin uuteen kotiin lähtöä odottelevat enää Neggu ja Saga, ja siivoushommat ovat vähentyneet kohtuulliselle tasolle. Pennuille muutto työhuoneeseen oli tervetullut oppimisympäristö. Ensimmäisenä yönä ne olivat osanneet avata työkaappini oven ja saaneet saaliiksi mappilaatikoita ja tulostuspaperia. Säikähdys oli melkoinen, kun aamutervehdyksellä löysin vain neljä pentua. Kaksi nukkui mainitussa kaapissa tulostuspaperikasan päällä. Virikkeitä antoivat myös pöydän välihyllyllä olevat paperit, jotka oli kiskottu lattialle tarkempaa tutustumista varten. Toinen paperinippu oli gradu nimeltä “Koiravaltainen elämäntapa“. Kun nostin julkaisun lattialta, huomasin että pennut olivat päässeet lukemisessa jo sivulle Koiran kustannukset. Seuraavana päivänä ne olivat kiskoneet luettavakseen käsikirjoitukseni: “Tassutason tarkkailija”. Kirja näyttäisi olevan pentujen makuun.

Neljässä kodissa konttaillaan nyt lattialla ja seurustellaan Finan pentujen kanssa. Palautteet ovat olleet erinomaisen positiivisia. Kasvattajana saan kiitosta komeista ja hyvätapaisista pennuista, mutta kyllä kiitos kuuluu Finalle ja Maxille, jotka saattoivat maailman tämän mainion joukkueen. Tyypillisen reippaat staffipennut eivät asuinpaikan muutoksesta hätkähdä. Ne luottavat ihmiseen, ja ovat tyytyväisiä siellä, missä on niiden on hyvä olla. Fina tuskin tuli eteiseen pentujen lähtiessä. Se on omasta mielestään hoitanut velvollisuutensa ja luovuttaa helpottuneena hoitovastuun muille.


Gina ja Henrik lähdössä Laaksolahteen

PS. Viikonloppuna saimme diagnoosin Finan omituiselle käytökselle karkuretken aikana. Kyläilyllä olleet kaksi nuorisopsykiatria sanoivat kuin yhdestä suusta, että nartulla oli tyypillinen synnytyksen jälkeinen masennus ja sen seurauksena psykoosi. Huumoria varmaan osa, mutta jotain vastaavaa uskoisin Finan päässä tapahtuneen.

Ei kommentteja: